Myös europarlamenttivaalit ovat keinoni vaikuttaa

Suomalaisten EU-myönteisyys on huipussaan, uutisoi YLE joitakin päiviä sitten.

Hyvä uutinen! Varsinkin nuoret suhtautuvat myönteisesti Euroopan unioniin. Valitettavaa toisaalta on polarisaation nousu tässäkin asiassa.

Tein itse Iltasanomien vaalikoneen jo jonkin aika sitten ja nyt tein Ylen koneen. Päätin suhtautua tähän vaalikoneeseen hyvin intuitiivisesti ja arvojeni mukaisesti. Ei liene yllätys, että vaalikoneen ehdotuksen ovat lähinnä vihreitä (nuoria) ehdokkaita, feministisen puolueen ehdokas sekä sdp:n ehdokas. Aion toki pohtia äänestysvalintaani huolella, ja vielä en osaa varmaksi sanoa kuka vihreän listan ehdokkaista saa minun ääneni.

Vaalikoneilla on kuitenkin melko tärkeä rooli äänestyspäätöstä miettiessäni. Teen niitä vielä lisää. Tutustun aiheisiin ja vastauksiin vielä huolellisemmin. Äänestän jälleen luultavasti ennakkoon.

***

YLEn vaalikoneen kysymyksistä nousee kolme minulle tärkeintä euroteemaa.

Ilmasto, yhteinen suunta ja ihmisten Eurooppa.

Mitä näillä tarkoitan?

  1. Ilmastonmuutostoimet ovat kaikkea. Ne ovat globaaleja, kansainvälisiä, kansallisia, kunnallisia ja jokaisen kuluttajan henkilökohtaisia. Tarvitaan vahvaa yhteistä suuntaa, yhteisiä tavoitteita ja yhteinen tulkinta toimista, joilla nämä saavutetaan. Eurooppa voi yhdessä näyttää suuntaa mm. fossiilisen kuluttamisen rajoittamisessa ja haitallisesta kertakäyttökuluttamisesta pois siirtymisessä kohti kestävää ja reilua kasvua.

2. Yhteinen suunta tarkoittaa minulle myös eurooppalaisten perusarvojen kuten demokratian, vapauden  ja rauhan sekä ihmisoikeuksien puolustamista. Mielestäni olisi nyt tarpeen uusi hehkutus yhteisen Euroopan puolesta (kuten parikymmentä vuotta sitten) – olemme kai jo liian tottuneita ja pidämme kaikkea hyvää EU:n mukanaan tuomaa vakautta itsestäänselvyytenä.

Ei EU:ssa eikä Europarlamenttivaaleissa ole kyse maahanmuutosta – oikeasti. Kyse on enemmänkin hajaannusta haluavien voimien noususta – nationalismista, tasa-arvon rajoittamisesta ja autoritäärisyyden ihannoinnista. En halua Eurooppaa, jossa nämä uhat nousevat yhtään enempää. Sellainen Eurooppa ei anna ihmisille, se ottaa pois ja sulkee mahdollisuuksia.

3. Sen sijaan haluan Euroopan, jossa arvostetaan vapautta, yhteistyötä ja vakautta.

Vapaa liikkuvuus ja rauhan ja vakauden edistäminen ovat unionin ydinajatuksena.

Toivon kovasti, että tulevaisuudessakin EU tarjoaa mahdollisuuksia esimerkiksi opiskella eri maissa, hyväksilukea, työskennellä, matkustaa, yrittää.

EU:n pitää puolustaa aina kansanvaltaa, kansalaisten hyvinvointia yhdenvertaisesti ja tutkittuun tietoon nojaavalla päätöksenteolla.

Demokratiaa vaalimalla, valitsemalla oikeanlaisen meppiehdokkaan, äänestämällä, minä aion tehdä ainakin omalta osaltani sen mitä pystyn näille edellä mainituille asioille.

Avoimuutta kuluttajalle!

Kuten kirjoitimme puoluekaverin kanssa aiemmin keväällä Ylöjärven Uutisten mielipidekirjoituksessamme ”Vastuullisuusvalintoja”, on selvä, että kuluttajia kiinnostaa vastuullisuus. Jopa 74 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta (Miltton & Cint 2017). Saman tutkimuksen mukaan 61 prosenttia jättäisi ostamatta vastuullisuussyistä. Vastuullisuus ohjaa meidän kulutuskäyttäytymistämme yhä enemmän.

Viime viikolla julkaistiin Eettisen kaupan puolesta -ryhmän selvitys tunnettujen suomalaisten vaatemerkkien vastuullisuudesta ja tässä oli paljon yllättävää ainakin minulle. Asiaan kiinnitetään huomiota, mutta selkeästi ei riittävästi. Selvitystä uutisoitiin laajasti monessa lehdessä ja sosiaalisessa mediassa, mm. Iltalehdessä 19.4.2019.

Kuluttajalla ei ole edelleenkään riittävästi tietoa jo ennen ostotapahtumaa tuotteen ja koko merkin vastuullisuudesta. Selvityksessä huonosti pärjääminen ei tietenkään tarkoita, että merkki olisi epäeettinen tai epäekologinen automaattisesti, vaan että tietoa ei ole avoimesti saatavilla.

Tämä on erikoista. On laadukkaan tuotteen kilpailuvaltti, että sen tuottaminen on kilpailijatuotteeseen verrattuna parempaa ilmastojälkensä, ympäristökuormansa sekä työ- ja ihmisoikeuksien kannalta. Tietoa pitäisi olla saatavilla ja vastuullisuudessa pitäisi kilpailla tosissaan. Ei viherpesumielessä, vaan todennettavilla ja kriiteerit täyttävillä teoilla.

Yhteisiä asioita ruuhkavuosissa

Jep, kliseinen sana ”ruuhkavuodet”. Merkitys kuitenkin on totisinta arkea. Myös minun elämässäni. Tämä ei ole valitusvirsi siitä, kuinka on kiireistä. Kaikillahan on koko ajan kiireistä. Ajattelin pikemminkin kirjoittaa oodin itselleni ja kaikille muille, jotka antavat vähistään aikaansa tai rahaansa tai muunlaisia resursseja yhteiseen hyvään. Ilman meidänkaltaisiamme paikallis- ja valtakunnan poliitikkoja, olisi valtuustot, valiokunnat ja muut toimielimet vailla ruuhkavuosien ääntä.

Meitä politiikassa mukana olevia, työssäkäyviä, järjestötoiminnassa puuhaavia, pienten lasten vanhempia on onneksi olemassa. Onhan tämä ihan hemmetin vaikea paletti välillä. Tai no, melkein aina.

Teen keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä intensiivistä, ihmisten kanssa välitöntä vuorovaikutusta vaativaa ja hyvin paljon omaan persoonaan perustuvaa melko vaativaa asiantuntijatyötä. Kuten monessa muussakin työssä, deadlinet ovat tiukat ja niistä poikkeaminen aiheuttaa ongelmia muille. Paineensietokyky on koetuksella ja riittämättömyyden tunne melkein aina läsnä. Tästäkin koulumaailman aiheesta voisin kertoa paljon.

Riittämättömyys jatkuu nykyisin töiden jälkeen, kun aikaa esimerkiksi politiikalle on todella niukasti. Ajankäytön tehokkuuden maksimointikaan ei aina toimi. Silloin pitää oppia sietämään. Puhumaan itselleen lohduttavasti ja kannustavasti, silloinkin kun sietokykyä koetellaan. Olla ymmärtäväinen itselleen.

Iltaisin/iltapäivisin kun olen hakenut lapset ja alan puuhata ruokaa heille, käyn läpi some-kanavia, vastailen viesteihin ja posteihin. Joskus on aikaa lukea, ottaa selvää ja nykyisin myös laatia blogitekstejä, hoitaa kampanjan juoksevia asioita ja ottaa kantaa paikallispolitiikkaan. Pestä kurahousuja. Auttaa sopimaan riitoja. Leikkiä petseillä. Värittää. Tyhjentää tiskikone. Kirjoittaa mielipidekirjoitus lehteen. Valmistautua pikaisesti paneelikeskusteluun pikkulapsi sylissä tai niskassa.

Eduskuntavaalikampanjaani tehdään viikonloppuisin ja iltaisin, kun muutkin ovat vapaalla. Harvat päiväaikaiset kampanjatehtävät ovat järjestyneet lukion päättöviikon tai erilaisten muiden järjestelyjen ansiosta. Tavallaan aika kivuttomasti, mutta tavallaan melkoisen säätämisen hinnalla.

Tiedän, että kaltaisiani puuhareita on monia. Lapsi haluaa syliin juuri, kun ajattelit tehdä jotakin muuta. Tiedän, millaista on kun pitäisi lukea, opiskella, valmistautua vaativaan asiaan kiireellä. Melussa. Keskeytettynä jatkuvasti. Millaista on paahtaa eteenpäin miettien kuinka riittämättömältä tuntuu ja pohtien kuinka paremmin voisi suoritua, jos vain olisi aloittanut vähän aiemmin valmistautumaan.

Tiedän oikein hyvin myös, millaisia kysymyksiä teille kaikille aktiivisille ihmisille esitetään ja miten hankalaa on joskus olla syyllistymättä, vaikka kysymykset olisivatkin jotakin ajattelemattoman, hölmön tai ilkeän välimaastossa. Ainakin minulta kysytään usein, missä lapseni ovat. Kuka on lasteni kanssa sillä välin kun itse olen kaksi tuntia vaalitorilla tai paneelikeskustelussa? Miten ehdin hoitaa kotia? Mitä puolisoni ajattelee kampanjoinnistani? Miten puolisoni jaksaa hoitaa lapsia? Miten saan paletin pysymään koossa ja miten tämä kaikki onnistuu?

On hyvä asia, että kanssaihmiset ovat kiinnostuneita pienten kansalaisten hyvinvoinnista. Erikoisen kysymyksestä tekee se, että en ole koskaan kuullut sitä esitettävän politiikassa mukana oleville isille. Ehkä tämäkin on tavallista, mutta itse en vain ole siihen törmännyt. Erikoista on myös kuvitelma, että jotta minä ruuhkavuosinainen voin osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen ja niiden puolesta kampanjoimiseen, edellytyksenä olisi lasten heittellejättäminen.

Minun lapseni ovat kotona tai hoidossa, silloin kun kummallakin vanhemmalla on menoa samanaikaisesti. Minun lapseni ovat vielä niin pieniä, että tiedämme melko tarkasti missä he ovat. Lähes aina sijainti on ennakkoon suunnitellun mukaista. Olen onnekas siinäkin mielessä, että tukiverkot ovat lähellä ja valmiita auttamaan.

Teen tätä kaikkea siksi, että tämä on tärkeää. Merkityksellistä ja toivoa antavaa. Toivoa syntyy nimittäin tekemällä.

Lapseni tekemä vaalimainos. Äänestä vihreitä. Äänestä äitiä.

Uskon vilpittömästi demokratian ja yhdenvertaisuuden puolustamiseen. Uskon, että yksikin ihminen voi olla muutosvoima, ja yhdessä monta ääntä saa kuuluville ison sanoman ilmaston ja puhtaan ympäristön puolesta. En voi käsittää pessimististä asennetta, jossa mitään ei kannata juuri nyt, tai mihinkään pystytä sitoutua, sillä syyllä että yksi ei voisi vaikuttaa.

Kyllä voi. Yksikin voi olla muutosvoima jossain pienessä yhteisössä. Palikka liikahtaa ja liikauttaa toista palikkaa, jonka liike laittaa lisää palikoita liikkeeseen.  

Minä ainakin olen onnellinen, kun voin tehdä työtä näiden asioiden eteen. Vedän ihan todella hyvin näissä olosuhteissa, tähän kaikkeen nähden. Kun tuntuu riittämättömältä, puhuttelen itseäni ja sanon, että

”Hei, hyvin menee ja tämä suoritus riittää.”

Lapsiystävällisempää Suomea

Suomen tarina, meidän kehityksemme on vahvan hyvinvointiyhteiskunnan tarina.

Tarinassa on kuitenkin säröjä. Hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut eivät kohtaa niitä tarvitsevia parhaalla mahdollisella tavalla. Palvelukenttä on sirpaleinen ja sen eri osat eivät toimi saumattomasti yhteen.

LAPE-hankkeen eli lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman lähtökohtana on lapsi- ja perhelähtöisesti paremmin yhteen sovitetut palvelut ja rakenteiden sekä toimintatapojen uudistaminen. Tätä kehittämistyötä ja sen taustalla olevaa tutkimusta tulisi vahvemmin hyödyntää, kun uudistetaan sosiaali- ja terveyspalvelukenttää.

Meidän tulee sovittaa päätöksenteko tutkimustietoon, tarttua ongelmiin ripeästi, ja nähdä palvelut lapsen ja lapsiperheen tarpeiden kautta. Avun pyytämisen kynnys tulee olla matalalla; sitä pyytävää tulee kuulla ja tarttua ongelmiin; apua pitää tarjota yhden luukun periaatteella; palveluiden jatkuvuus pitää turvata, lapsiperheiden, lasten ja nuorten kuulemista ja vaikutusmahdollisuuksia pitää vahvistaa. Päämääränämme pitää olla lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi.

Meidän tulee sinnikkäästi luoda lapsiystävällistä Suomea. Jokainen lapsi on tärkeä. Meidän on huolehdittava jatkossakin ja mieluummin yhä parannettava jokaisen lapsen yhdenvertaisuutta, siis juuri sitä, mitä Suomessa on aina pidetty erityisen arvokkaana.

#lapsiystävällinensuomi #yhdenvertaisuus #jennikiiskinen202 #vihreäävaloa

Vastuullisuusvalintoja

Alla oleva teksti on julkaistu 3.4.2019 Ylöjärven uutisten mielipidepalstalla. Kirjoitimme sen yhdessä Ylöjärven vihreiden, kaupunginvaltuutetun, kaupunginhallituksen jäsenen Timo Halttulan kanssa.

Timo muuten on paitsi yksi eduskuntavaalikampanjani avaintekijöistä, myös tärkeä ja paras politiikkasparraaja. Olemme molemmat uusia vihreitä valtuutettuja ja vertaisjeesaus on tullut tarpeeseen.

Maksaisitko sinä vastuullisesti tuotetusta palvelusta enemmän?

74 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta (Miltton & Cint 2017). Saman tutkimuksen mukaan 61 prosenttia jättäisi ostamatta vastuullisuussyistä, (eli millaisissa tapauksissa). Vastuullisuus ohjaa käyttäytymistämme yhä enemmän.

Nuorten luottamusta yrityksiin on myös tutkittu ja se on konsulttiyhtiö Deloitten mukaan romahtanut lyhyessä ajassa; yrityksiä pidetään itsekkäinä, omaa etua vastuullisuudesta piittaamatta ajavina tahoina, jotka eivät toimi eettisesti. Toisen tutkimuksen mukaan (Nielsen 2018) erityisesti nuoret ikäryhmät pitävät tärkeänä, että yrityksillä on oma ilmasto-ohjelma. Näin katsoo 85 prosenttia milleniaaleista. Asiasta kirjoitti Ellun Kanojen Kirsi Piha blogissaan 15.3.

Vastuullisuus, nimenomaan ympäristövastuullisuus, tulee jakamaan tulevaisuuden yritysmaailman voittajiin ja häviäjiin. Taitavimmat yritykset tekevät ympäristövastuullisella kokonaistoiminnallaan eettisesti ja taloudellisesti tuloksellista liiketoimintaa. Yritykset jotka eivät niin tee, kuihtuvat pois, koska ne eivät ole asiakkaan eivätkä parhaiden työntekijöiden valinta.

Kasvukeskusten kunnat kilpailevat asukkaista. Nuo asukkaat ovat samoja ihmisiä, jotka tekevät kasvavasti kulutusvalintojaan ympäristövastuullisuus edellä. Ei ole kovin kaukaa haettu, että nuo samat ihmiset valitsisivat myös kotikuntansa samoja arvoja painottaen.

Menestyäkseen kilpailussa myös Ylöjärven on satsattava ympäristövastuullisuuteen brändin rakentamisessa. Sille on luonnollisesti oltava todellista katetta ja konkreettisten tekojen on oltava arkipäivää. Uusia ympäristöhankkeita on oltava putkessa jatkuvasti.

Hankkeiden on oltava laajasti pienistä yksittäisistä teoista suuriin kokonaisia toimintamalleja haastaviin kokonaisuuksiin. Samoin kuin yritysten myös kuntien kohdalla ympäristövastuullisuus tulee jakamaan kasvualuekunnat voittajiin ja häviäjiin.

Ylöjärven vahva yrittäjyysbrändi on arvokas, mutta asukasmäärän kasvun brändiavaimet ovat erilaiset. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä. Vahva ympäristöbrändi on voittajan brändi, joka imee uusia tulevaisuuden asukkaita. Brändin rakentaminen innostavien tositarinoiden ja vaikuttavan konkretian pohjalle on tätä päivää. Halutessaan Ylöjärvellä on mahdollisuus vaikka koko seutukunnan ympäristöpääkaupungiksi. Nyt olisi oikea aika tarttua tähän edelläkävijän brändiin rohkeasti.”

Jenni Kiiskinen, eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu, vihr

Timo Halttula, kaupunginvaltuutettu, vihr

Millä rahalla pyrin eduskuntaan

Tein 1.4. vaalirahoitukseni ennakkoilmoituksen. Siihen voi tutustua täältä.

Luvut ovat vielä arvioita, sillä paljon laskuja on vielä tätä kirjoittaessani saapumatta. Pääpiirteet ovat kuitenkin selvillä.

Kuten ilmoituksestani näkyy minulla ei ole ollut käyttää saman verran rahaa kuin keskimääräisesti läpimenneet ehdokkaat käyttävät.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskimääräinen vaalibudjetti oli 11 500 euroa, mutta läpimenneillä se oli keskimäärin yli 38 000 e.

Minun budjettini on noin 4 500 euroa. Siitä yksityisten tukijoiden lahjoituksia on n. 330 euroa ja varainhankintaa esim. osallistumislippuja myymällä omiin tapahtumiini sekä pienimuotoista varainhankintaa noin 200 euroa (olemme mm. pitäneet kirppistä, järjestäneet isänpäiväbrunssin ja yhden seminaarin).

Olen jokaisesta lahjoitetusta eurosta todella kiitollinen niille yksityishenkilöille, jotka ovat halunneet tukea minua. Olen myös saanut sykähdyttäviä viestejä lahjoitusten mukana. Ne merkitsevät oikeastaan enemmän kuin eurot (joskin eurot tai niiden vähäisyys suunnitelmiin nähden ovat saaneet minut välillä huolestuneeksi).

Ylöjärven vihreiden kunnallisjärjestön antama lahjoitus kampanjalleni on 3 000 e.

Ylöjärven vihreiden tulot muodostuvat toimielimien edustajien kokouspalkastaan maksamista puolueveroista sekä osuus jäsenmaksuista. Mikään muu taho ei anna rahaa Ylöjärven vihreille. Kunnallisjärjestö on riippumaton toimija.

Tämä lahjoitus on suuri tuki ja apu. Minun kampanjani on samalla Ylöjärven vihreiden kampanja. Enemmän kuin raha, merkitsee kuitenkin paikallisilta vihreiltä saamani tuki tekojen tasolla. Timanttinen ydinporukka, joka ei säästele vihreän sanoman eteenpäin viemisessä.

Tampereen seudun vihreät naiset, Tasvina puolestaan tukee minua 40 eurolla lehtimainoksen kuluissa.

Olen erittäin sitoutunut vihreään politiikkaan ja toimin aktiivisesta kotikaupungissa ja Pirkanmaalla vihreiden hyväksi, mutta kampanjointiin minulla ei ole varaa sijoittaa omaa rahaa tämän enempää, omaa rahaa kuluu noin 1 000 euroa. Toki myös aikaresurssit ovat niukat ruuhkavuosielämän keskellä.

Lapsiperheen arjen pitää hoitua, pitää hoitaa asuntolaina ja laskut. Politiikassa aktiivisesti vain pari vuotta mukana olleena, ja eduskuntavaaliehdokkuuteen hieman yllättäen hakeutuneena en ole tällaiseen tarkoitukseen myöskään voinut säästää etukäteen. En myöskään periaatteellisista syistä ota pankkilainaa. Suurituloinen voi toki ottaa lainan pienemmällä riskillä kuin vaikka pienituloinen kampanjoija. Tämä asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan heti lähtöviivalla.

Hyvin suuri periaatteellinen asia minulle on pitäytyä erossa muunlaisesta vaalirahasta. En ole enkä myöskään tule pyytämään (enkä vastaanottamaan) tukea miltään yritykseltä, etujärjestöltä tai muultakaan vaikuttajataholta. Poliitikkona haluan säilyttää riippumattomuuteni. Tämä on todella tärkeää minulle.

Vähäisestä korruptiosta maineikas Suomi hieman tahraantuu kun tarkastellaan, miten ja ketkä pääsevät kansaa yleensä edustamaan. Koska ehdokkaan valintaan vaikuttaa suuresti kampanjabudjetti, antaa se tilaa lobbaamiselle ja korruptiolle. Saatu vaalirahoitus on harvoin pyyteetöntä. Tukijajärjestöllä on agenda, jota ehdokkaan tulee edistää. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

”Jos demokraattiset vaalit voitetaan rahalla, on syytä kysyä kuinka demokraattiset ne vaalit oikeastaan ovat. Ei ole nimittäin aivan sama, paljonko yksi ääni maksaa, sillä kansalaiset eivät ole taloudellisesti samalla viivalla.” Taneli Hämäläinen

Muistissa on yhä 2008 alkaneet vaalirahakohut sekä ehdotus kampanjabudjetin katosta. Avoimuus on lisääntynyt, mutta ennakkoäänestyksen alettua 3.4. on hämmästyttävän harva ehdokas tehnyt ennakkoilmoitusta vaalirahastaan, joka olisi äänestäjälle mielestäni todella tärkeä tieto.

Mielestäni on siis aivan ok käyttää vaaleihin rahaa. On kuitenkin ikävää, että kansaa edustaa yksinomaan joukko suurituloisia.

On vaarallista ja demokratialle haitaksi, jos kynnys politiikkaan ja ehdokkaaksi ryhtymiseksi on taloudellisista syistä liian korkea esimerkiksi nuorille. Tai se, että budjeteissa näkyy politiikan sukupuolittuminen. ”Vertailtaessa naisten ja miesten henkilökohtaisia vaalibudjetteja ja heidän saamaansa tukea, on selvää, että miesehdokkaat saavat enemmän vaalirahaa kuin naisehdokkaat. Miesehdokkaiden vaalirahapussi oli viime vaaleissa keskimäärin viidenneksen paksumpi kuin naisilla.”(https://yle.fi/uutiset/3-10550890)

”Kukaan ei voi ostaa paikkaa eduskunnassa, mutta läpimenoon vaaditaan yleensä keskimääräistä selvästi suurempi budjetti.

– Rahan vaikutuksen voi huomata jo istuvaa eduskuntaa katsomalla. Sinne nousee selvästi keskituloista varakkaampaa väkeä.”

Erkka Railo

Minulla on ollut alusta asti timanttinen kampanja. Tässä on niin paljon lämpöä, välittämistä ja hyvää henkeä, että alusta asti täysin voittajaolo. Huippuväkeä mukana täydellä sydämellä. Olemme kiertäneet Pirkanmaalla ja järjestäneet hienoja tapahtumia. Nyt on loppukirin paikka ja yhä kampanja jaksaa.

Hyvää loppukiriä kaikille!

Lähteet:

Yle: Kilpajuoksu Arkadianmäelle maksaa monille eduskuntavaaliehdokkaille kymmeniä tuhansia euroja – ”Vaimo kysyi, enkö vaihtaisi mieluummin autoa”  (15.12.2018)

City: VAALIRAHAILMOITUS: LIIAN KÖYHÄ KANSANEDUSTAJAKSI – Taneli Hämäläinen (14.4.2015)

YLE: ”MOT selvitti piiloon jäävää vaalitukea: Etujärjestöiltä yli 100 000 euroa kolmen suurimman puolueen kärkipoliitikoille, osa ay-järjestöistä maksaa palkkaa vaalityöstä”

Ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa!

Julkaistu Ylöjärven Uutisissa 27.3.2019

Ihmisen identiteetin hyväksyminen tai sen määrittely ei tule olla viranomaisten, poliitikkojen tai esimerkiksi kirkon tehtävä. Nuorille ja lapsille vahingollisinta on tuomitseva asenneilmapiiri, tuen puute ja suoranainen kiusaaminen. Sateenkaarinuorilla on moninkertainen itsemurhariski ja sitä selittää se, ettei nuori saa hyväksyntää, hänen asiaansa ei ymmärretä tai se tahallaan väärinymmärretään/-selitetään.

Suomen ihmisoikeushäpeäpilkku eli translaki on korjattava ihmisoikeuksia kunnioittavaksi; kunnioittamaan jokaisen ihmisen oikeutta päättää omasta sukupuolestaan ja kehostaan. On väärin, että edelleen maassamme pakotetaan kaksijakoiseen sukupuolistereotypiaan ja vaaditaan pakkosterilisointia niiltä, jotka haluavat korjata sukupuolensa.

Nykyään laki vie määräysvallan ihmiseltä itseltään ja siirtää sukupuolen määrittelyn muille tahoille. Jokaiselle ihmiselle kuuluva sukupuolen itsemääräämisoikeus pitää sen sijaan olla lähtökohta ja perusta uudessa translaissa. Juridinen sukupuoli pitää tulevaisuudessa olla ihmisen oma ilmoitusasia ja jokaiselle on taattava tarvitsemansa tuki ja hoito – ei kaksijakoisten sukupuolistereotypioiden perusteella vaan ihmisen omista tarpeista lähtien. Lisäksi translain pitää mahdollistaa juridiseksi sukupuoleksi kolmas vaihtoehto.

On totta, että kaikki poliittiset puolueet eivät kannata sitä, että translaki tulisi korjata välittömästi ja pakkosterilisointi pitäisi lopettaa ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta loukkaavana. Onneksi monet ovat. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kaikkien yhdenvertaisuus ovat jakamattomia. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei voi kannattaa vain osittain tai joillekin ihmisille – ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Ahtaat sukupuolinormit ja kaikenlaiset tiukat rooliodotukset, ja niiden perusteella tapahtuva syrjintä ovat erittäin haitallisia kaikille. Asian ei tarvitse olla näin. Puretaan normeja ja lokeroita.

Yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen ei ole nollasummapeliä, vaan kaikkien tasa-arvon parantaminen hyödyttää laajalti koko yhteiskuntaa, se ei ole keneltäkään pois.

UutisOivan Vaaligallup, osa 5

1) Uhkaako kaupungistuminen maaseudun elinvoimaa? 2) Mitkä olisivat parhaat keino tukea maaseudun säilymistä elävänä?

1) En oikein itse ymmärrä asetelmaa kaupunki vastaan maaseutu. Se on keinotekoinen. Molempia tarvitaan ja molemmissa on ympäristönä haasteensa ja mahdollisuutensa. Kaupungeissa tiiviimpi yhdyskuntarakenne, asuntokaavoittaminen tai liikenteen päästöjen leikkaaminen joukkoliikennettä kehittämällä on tärkeää esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Maaseudulla ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu vaatii puolestaan erilaisia toimia, mutta molempia tarvitaan. Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi eikä sitä vastaan taisteleminen kaupunkien kehittymistä vastustamalla toimi. Siksi vastakkainasettelu ei hyödytä. Maaseudun elinvoimalle on toki uhkia, mutta pitäisi mieluummin löytää maaseudun vetovoimaa lisäävät seikat ja painottaa niitä. Mielestäni moni maaseutukunta on tässä mennytkin eteenpäin.  


2) Maaseutu tuottaa monia kaupungeissa kulutettavia hyödykkeitä ja elämyksiä. Pitäisi helpottaa yrittäjyyttä ja mahdollistaa paremmin erilaisten tulonhankkimiskeinojen yhdistäminen maaseudulla.

Mielestäni kaupungistumisen vastatrendi on ehdottomasti ”paluu maalle”-trendi siitä syystä, että monet tulevaisuuden ammatit ovat vielä nykyistä enemmän riippumattomia paikasta, joissa niitä harjoitetaan. Tällaisia ovat monet asiantuntijatehtävät ja luovat alat kuten vaikka suunnittelu, koodaus yms. Näitä ammatteja ei ole pakko harjoittaa kaupungissa. Maaseutuhan on todella virikkeellinen ympäristö luovan työn toteuttamiseen, ja ollut sitä jo vaikkapa Sillanpään aikana.
Kaupunkiin ei saa maaseudun maisemaa, tilaa tai rauhaa. Maaseudun valteista ammennetaan inspiraatiota myös tulevaisuudessa. Tekniset seikat ja erityisesti tietoliikenneinfra pitää tietenkin olla kunnossa, ja on tärkeä tulevaisuuden elinvoimaa ylläpitävä tuki. Maaseudulla pitää myös olla ihmisille palveluita, jotta eläminen on mahdollista. Sellaisilla seuduilla, joilla väestöpohja on pieni, voidaan palveluita yhdistellä vielä luovemmin saman katon alle tai tuoda niitä erilaisin uusin ratkaisuin asukkaiden luokse.

UutisOivan vaaligallup, osa 4

1) Miten nuorten vaikutusmahdollisuuksia voisi lisätä?  2) Millä keinoilla nuorten syrjäytymiseen tulisi puuttua?

1)      Tärkeintä olisi kysyä tätä nuorilta itseltään. Itseasiassa ei vain kysyä vaan antaa ideoitavaksi ja toteutettavaksi nuorille! Osallisuus ja aito kuuleminen ja toimiminen ovat hyviä keinoja toteuttaa demokratiakasvatusta käytännössä. Ongelma tosin saattaa olla, että ”valta” keskittyy nuorissakin muutamalle äänekkäimmälle, ja vaatiikin erilaista mukaanottamista ja kannustamista saada useamman ääntä kuulumaan demokraattisesti. Kunnissa tulee lisätä kuulemisvelvoitetta ​ja vaikuttamismahdollisuuksia myös isoissa asioissa – ei kuitata vaikuttamista vain kouluruokagallupeina. Vaikutusmahdollisuuksia ja -kokemuksia lisää myös se, että me aikuiset ja päättävässä asemassa olevat aidosti kuulemme nuoria sekä toimimme sen mukaisesti päätöksenteossa. Aikuisten asenteissa ja suhtautumisessa nuorisovaikuttamiseen on muutettavaa. Äänioikeusikärajan ja kansalaisaloitteen ikärajan voisi mielestäni laskea 16-ikävuoteen.  
2)      Syrjäytymisriskiin tulee puuttua mahdollisimman varhain ja kokonaisvaltaisesti. Perheiden tukeminen liittyy oleellisesti yhtälöön. Syrjäytymisen syyt ovat yksilöllisiä, mutta riskitekijöitä voidaan tunnistaa ja niihin puuttua hyvin varhain lapsuudessa. Palveluissa pitäisi vaatia yhden oven/yhden luukun periaatetta: otetaan koppi lapsen ongelmista heti ja yhdessä mietitään miten ratkaistaan lapsilähtöisesti ja pitkäjänteisesti (ei hallintolähtöisesti). Avainroolissa jälleen olevat koulut ja niiden oppilashuolto sekä toki nuorten sote-palvelut tarvitsevat puuttumisen mahdollistavat resurssit.  

Tärkeää on myös, että tuetaan ja mahdollistetaan erilaisia itsetuntoa ja –tuntemusta parantavia harrastusmahdollisuuksia olivat ne sitten liikuntaan tai taiteeseen tai mihin vain muuhun liittyviä, ja että harrastaminen ei kaadu rahaongelmiin. Mahdollistaminen tarkoittaa myös erilaisia tapoja harrastusten järjestämiseen esim. yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa sekä täydentäen nuorten omatoimisella ja –ehtoisella tekemisellä.

UutisOivan vaaligallup, osa 3

1) Pitäisikö verorahoja käyttää nykyistä enemmän vanhustenhuoltoon? Jos rahaa käytetään lisää, mistä sitä voitaisiin ottaa? 2) Mitä mieltä olet sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämisestä?

  1. Verorahoja tulevaisuudessa tullaan käyttämään enemmän vanhustenhuoltoon, sillä vanhusten määrä kasvaa, ja siksi hoidon tarve kasvaa, eikä ketään ihmistä saa jättää hoidotta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulisi olla yhdenvertaiset ja yhtä saavutettavissa koko väestölle lompakkoon tai postinumeroon katsomatta. Kokonaisveroasteen nousu ei ole minunkaan mielestäni mieleinen suunta, mutta on todennäköisempää, että verotus tulevaisuudessa nousee kuin laskee. Työn tekemistä tosin ei tulisi verottaa nykyistä enempää, mutta erilaisia toimiviksi osoittautuneita kulutusveroja sekä esimerkiksi kiinteistöveroja voidaan jatkossakin kerätä. Yritystukia karsimalla haitallisista ja jopa hyödyttömistä tuista saadaan suunnattua varoja paremmin ihmisten palveluihin.
  2. Yksityistäminen ei ole itsessään lähtökohtaisesti huono tai hyvä asia. On esimerkkejä hyvin sekä huonosti toimivista julkisista sekä yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluyksiköistä. Hoito- ja hoiva-ala kuitenkin mielestäni sopii todella huonosti suureen voitontavoitteluun, josta seurauksena on äärimmilleen kiristetyt hoitajamäärät ja kova kiire. Hoitajilla tulisi olla mahdollisuus tehdä työtään hoitoalan sekä oman eettisen koodin mukaisesti vapaana tulospaineista, ja vanhuksilla oikeus saada hyvää ja kiireetöntä hoitoa. Pienillä alan toimijoilla ja paikallisilla yrittäjillä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet pärjätä kilpailutuksissa: aika, laatu ja eettisyys pitäisi paremmin huomioida kilpailutuskriteereissä.

UutisOivan vaaligallup, osa 2

1) Mitä kolmostielle pitäisi tehdä seuraavaksi? Onko tärkeämpää tien kunto vai ohitustien toteuttaminen?

2) Pitäisikö valtion tukea maakunnan joukkoliikennettä?

1) Kolmostie on yksi vilkkaimmista ja tärkeimmistä tieväylistä, ja Hämeenkyrön osalta erittäin riskialtis pullonkaula. Liikenneturvallisuuden kannalta on tärkeintä saada raskas pitkänmatkan liikenne pois keskustasta sujuvammaksi ohitustielle ja parannettua paikallisliikenteen turvallisuutta. Paikallisten yritysten sijoittuminen ohitustien varteen tai optimaalisesti sen lähelle olisi elinvoimaa lisäävä tekijä. Nykykunnossa myös tien pohjaveteen liittyvät riskit arveluttavat. Toki tien tarkempia teknisiä linjauksia tehtäessä on selvitettävä tarkkaan ympäristöasiat. Tien ylläpito ja ohitustien investointi eivät sulje toisiaan pois. Ylläpitoa ja ongelmien korjausta pitää tehdä vuosittain. Kun tie rakennetaan, pitää siitä pitää huolta. Ei tien hoitaminen saa olla pois väylän uudesta linjauksesta eikä näitä pidä asettaa vastakkain. Yksi tulevaisuuden näkökulma on se, kuinka paljon tavaraliikenteestä siirtyy teiltä raiteille, kun Tampere-Seinäjoki -rataa kehitetään. Raideliikenteen kehittymisestä hyötyy moni paikkakunta. Valtion pitääkin sisällyttää nämä raideliikenteen investoinnit seuraavan hallituskauden suunnitelmiin. 

2) Joukkoliikenteen osalta on valitettavaa, että vuoroväli vaikkapa Tampereelle on harva ja hinnat korkeat. Julkisilla liikkuminen pitäisi tehdä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, jotta sitä käytettäisiin enemmän. Reiteillä ja vuoroilla, joilla on paljon matkustajia, tukea tarvitaan vähemmän. Pienemmillä palveluautoilla voidaan korvata joitakin linjoja. Mutta jotta matkustajia saadaan, pitää aluksi vuoroja tukea. Esteetön, kaikkien saavutettava ja kohtuuhintainen joukkoliikenne on tärkeä päivittäistä asiointitarvetta helpottava palvelu.  Hämeenkyrö kuuluu Hinku-foorumiin, johon Ylöjärvikin on juuri päättänyt liittyä. Liikenne on yksi suurimmista päästöjen aiheuttajista, ja molempien paikkakuntien pitää jotenkin ratkaista, millaisin toimenpitein liikenteen hiilidioksidipäästöjä voisi leikata kunnan alueella. Joukkoliikenne kuuluu ehdottomasti näihin ratkaisuihin. 

UutisOivan vaaligallup, osa 1

Vastaukseni UutisOiva-lehden vaaligallupiin:

1. Millainen kokemus sinulla on politiikasta?

2. Mitä asioita arvostat eniten suomalaisessa yhteiskunnassa?

3. Mitä asioita haluaisit tulevalla vaalikaudella viedä eteenpäin?

1.      Toimin Ylöjärven kaupunginvaltuutettuna ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana. Minulla on kokemusta myös poliittisesta järjestötoiminnasta. Politiikka on minulle keino rakentaa parempaa maailmaa demokraattisesti ja moniäänisesti. Kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä, ja silti tehdään yhteistyötä parhaalla mahdollisella tavalla. Pitää sanoa mielipiteensä ja puolustaa sitä sekä kuunnella aidosti muita.

2.      Suomalaisen yhteiskunnan suurin vahvuus on tasa-arvon ja osaamisen huikea kasvutarina itsenäisyyden alkuajoista lähtien. Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen. Meillä on läheinen luontosuhde ja halu auttaa heikompaa.

3.    Minulle tärkeimmät asiat, joihin politiikalla voi vaikuttaa ja joihin myös pitäisi vaikuttaa on eriarvoistumisen pysäyttäminen ja vähentäminen. 
Tähän esimerkkinä on kaikkein pienituloisimpien tukeminen, sosiaaliturvauudistus vihreiden mallin mukaisesti perustulon suuntaan: yhden luukun periaate ja kannustava eikä kyykyttävä yhteiskunnan tuki. Sukupuolten tasa-arvoa edistävät uudistukset (mm. perhevapaauudistus) pitää myös viedä eteenpäin. Erityisen tärkeää on lasten ja nuorten yhdenvertaisuus, samanlaiset mahdollisuudet kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja kukoistaa. Koulutus on tässä aivan avainasemassa. Tämä taas vaatii varhaiskasvatukseen ja koulutukseen ja osaamiseen satsaamista. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja sellaiset päätökset, joilla edetään kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, jotta maapallolla olisi hyvät edellytykset elää myös tulevaisuudessa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesistöjen suojelu ovat myös minulle tärkeitä teemoja.

Minna Canthin päivän tasa-arvolounaan puhe 19.3.

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Hyvät lounasvieraat. Tänään 19.3. on Minna Canthin päivä, joka on myös tasa-arvon päivä.

1844 – 1897 elänyt Minna Canth oli suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Minna Canth ja tasa-arvo saivat vakiintuneen liputuspäivänsä vuonna 2007. Minna Canthista tuli kahdeksas suomalainen merkkihenkilö, ja toistaiseksi ainoa nainen, joka on saanut oman liputuspäivänsä.

Canthin elämäntyö tienraivaajana, teräväsanaisena kirjoittajana ja kärkevänä kannanottajana on vaikuttanut suuresti Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi.

Canthin tekstit kuvasivat realistisesti ajan keskeisiä epäkohtia. Kantavia teemoja olivat naisten aseman ajaminen ja vähäosaisten puolustaminen. Tunnetuimpia teoksia ovat Työmiehen vaimo ja Anna Liisa.


”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”

Naisten oikeuksista puhuttaessa puhumme ennen kaikkea yhtäläisistä ihmisoikeuksista.

Kiitos Minna Canthin ja monen muun yhteiskunnallisen vaikuttajan ja vahvan naisen olemme menneet eteenpäin. Nykyisin me Suomessa olemme naisten oikeuksien edelläkävijöitä ja tasa-arvo tunnustetaan lainsäädännön tasolla sekä lähes jokaisen yksilön mielipiteissä ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia.

Nykypäivänä tasa-arvon ongelmat yhteiskunnassamme koskevat kaikkia sukupuolia. Erityisesti ja räikeimpänä tasa-arvo ja yhdenvertaisuusloukkauksena sukupuolivähemmistöjen itsemääräämisoikeuksien rajoittaminen. Sen vuoksi tarvitsemme esimerkiksi pikaista päivitystä Suomen translakiin.

TÄMÄN LISÄKSI TASA-ARVON TOTEUTUMISEN TIELLÄ ON TYTTÖJEN JA NAISTEN TURVATTOMUUS, HEIDÄN KOKEMA SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ SEKÄ VÄKIVALTA.

Euroopan Unionin perusoikeusviraston tutkimuksen (2014) mukaan Suomessa 47 % kaikista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. EU:n keskiarvo on 33 %. 
Suomessa 71 % naisista on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää täytettyään 15 vuotta. EU:n 28 jäsenvaltion keskiarvo on 55 %.

Lähisuhdeväkivalta koskettaa liian montaa naista. Pääosin uhrit ovat naisia ja tekijä oma puoliso. Suomessa on liian vähän turvakoteja. Mutta lisäksi meiltä puuttuvat myös matalan kynnyksen palvelut lähisuhdeväkivallan uhreille.

Hyvät kuulijat. Avaimet tasa-arvoon meillä ja muualla löytyvät koulutuksesta.

”Kuitenkin puhutaan alin-omaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Kuitenkin. Lukutaito ja sen myötä oppimistulokset näyttävät laskevan poikien kohdalla hälyttävästi. Ovatko tähän syynä opetusmateriaalit, menetelmät vai yleisesti liian tiukat lokerot ja rooliodotukset siitä, millainen on sopiva tapa olla poika. Koulu saattaa edelleen ruokkia ja kannustaa ‘kilttien tyttöjen’ käytösmalliin ja tyttöjen koulumenestys on poikia vahvempaa. Entä ne joille nämä roolit eivät istu?

Nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymisen riski peruskoulun päättyessä.

Tarvitsemme tasa-arvoa, sukupuolesta riippumatta lasten omaa potentiaalia kukoistukseen nostavaa koulua.

Suomen tasa-arvo-ongelmista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta työelämää: 

Naisten ja miesten välistä palkkaeroa ei ole saatu oikaistua. Tällä hetkellä naisen euro on 83 senttiä. 

Naisvaltaisten alojen yrittäjien keskeinen ongelma ovat yhä myös perhevapaakustannukset, jotka jäävät äidin työnantajan maksettavaksi.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yhä hankalaa. Naisilla on miehiä enemmän pätkätyösuhteita ja vastentahtoista osa-aikatyötä.

Työuran pätkittäisyys lisää taloudellista eriarvoisuutta naisten ja miesten välillä. Työelämään tasa-arvoa lisääviä korjaustoimenpiteinä pitää vaatia myös raskaussyrjintään puuttumista sekä erilaisia keinoja torjua ketjuttamisia ja perusteettomia määräaikaisuuksia.

Tuloeroilla ja epätasaisesti naisten ja miesten kesken jaetulla lasten kotihoidolla on kasaantuvia vaikutuksia ja taloudellinen epätasa-arvo todentuu entistä selkeämmin eläkeiässä. Kun palkkaero on 17%, eläke-ero on jo 25%. 

Miesten keskieläke oli noin 400 euroa kuussa enemmän kuin naisten. Naiset ovat yliedustettuina eläkeköyhien joukossa – tätä on ehkäistävä eläkeuudistuksessa.

Miehet käyttävät vanhempainvapaista alle 9%. Jos lasten kotihoitoa jaettaisiin tasaisemmin perheissä, naisten työmarkkina-asema kohenisi, isien asema perhe-elämässä sekä molemman vanhemman ja lasten välinen kiintymyssuhde paranisi, myös kotityöt jaettaisiin perheissä tasaisemmin ja pikkulapsiperheiden korkeat eroluvut saatettaisiin saada laskemaan.

Näiden rakenteellisten epäkohtien korjaaminen ja näiltä osin tasa-arvon edistäminen ei ole pois keneltäkään. Tasa-arvon edistäminen ei ole nollasummapeliä, vaan kaikkien sukupuolten aseman parantaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Vapautukoon nainen niistäkin harvoista siteistä, joilla hän tuohon mätäiseen yhteiskuntaan on kiinnitetty. Kasvakoon ja valmistukoon itsenäisesti tulevalle tehtävälleen. Ja kun otollinen hetki on tullut, nouskoon hän ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana valtaistuimelle ja ottakoon tehokasta osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen sekä yhteiskunnallisen elämän uudesta järjestämiseen.”

Paikallispaneeli Valossa

Vaalikampanjamerkintöjä:

Tuttu paikka oppilaitospaneelilla, mutta olin äänessä hyvin eri roolissa kuin yleensä.
Lukiomme opiskelijoista koostunut joukko organisoi eduskuntavaalipaneeliin, ja minä sain kutsun vihreiden edustajana ja eduskuntavaaliehdokkaana.
Käsitin, että opiskelijoilta oli kerätty kysymyksiä etukäteen. Paneelin osallistujia oli seitsemästä puolueesta ja vastausaika oli siksi tiukkaan rajattua.

Luonnollisesti alkuun puhututti #ilmasto. Yllättäen paneelin kysymys käsitteli aihetta työllisyyden näkökulmasta:
ovatko ilmastonmuutos ja työllisyys toisensa poissulkevia?
Itse ajattelen niin, että ilmastonmuutos on suurin, kaikkia hallinnon ja politiikan aloja, koko maailmaa ja sen jokaista kolkkaa ja asukasta koskettava
katastrofi, jota ei voi pysäyttää maiden tai maakuntien rajoille. Sen vuoksi kaikki muut kysymykset ovat ilmastopolitiikalle alisteisia.

Kaikki mahdolliset päästövähennyskeinot ja toimet tulee ottaa huomioon, ja tämän lisäksi huomioida hiilinielujen kasvattaminen ja niistä huolehtiminen.
Työllisyyskysymys ja ilmasto myös oleellisesti liittyvät toisiinsa teknologian ja osaamisen kautta. Suomessa on potentiaalia olla vielä kokoaan suurempi toimija ja johtaja
cleantech-sektorilla ja myös viedä osaamistamme muiden kansakuntien avuksi. Korkeakoulujen autonomian lisääminen, perusrahoituksen lisääminen ja tutkimuksen pitkäjänteisyyden
tukeminen (kuitenkin ilman poliittista tai taloudellista ohjausta) ovat avain osaamisen kasvattamiseen.
Yliopistoja on edesmenneen hallituksen kaudella kurittettu rankasti.
Tällainen yhtälö ei tue osaamisen huipulle viemistä lainkaan. Haluan kuitenkin korostaa, että ilmastonmuutoksen hidastaminen ei ole tärkeää, siksi että SUomi siitä hyötyy. Vaan siksi että se on oikein
ihmiskunnan tulevaisuuden vuoksi.

Seuraavaksi paneelissa keskustelua herätettiin monen nuoren lempiteemalla #verotus.
Jotkut yleisössäkin olleista ovat maksaneet veroja ja varmasti useat monesti pohtineet koulussa ja koulun ulkopuolella, mitä kaikkea verotuloilla rahoitetaan.

Ensinnäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että verotuksen pitää olla oikeudenmukaista, ohjaavaa, työn tekemiseen kannustavaa ja sellaisella tasolla, että se
mahdollistaa yhdenvertaiset hyvinvointipalvelut kaikille.
Ansiotulon verotusta ei pidä nostaa, mutta pääomaverotusta voidaan korottaa. Lähtökohta mielipiteelleni on se,
että ne jotka omistavat paljon, myös maksavat suhteessa enemmän veroja. Koska he pystyvät.

Kiinteistöverotus ja perintövero ovat myös tehokkaita ja oikeudenmukaisia verolajeja, myös usean ekonomistin mukaan. Verovälttely esimerkiksi kiinteistöveron suhteen on hankalaa.
Tottakai myös kulutus- ja haittaveroja tulee miettiä uudestaan. Ilmastolle tai ympäristölle epäsuotuisia kulutushyödykkeitä tulee verottaa enemmän kuin ilmastolle suotuisampaa kuluttamista. Esimerkiksi
lihatuotteet ovat ongelma ilmastonmuutoksen ja vesistöjen kannalta, ja siksi niiden verotus tulee olla korkeampaa kuin ekologisesti tuotetun kasvisruuan.
Verotusta tulee tottakai tarkastella kokonaisuutena. Mitä nostetaan ja mitä ei.

Kolmas aihepiiri oli #työllisyys ja miten työllisyysaste nousuun. Mun top 5 keinoa:
– koulutus (2.asteen tutkinto jokaiselle, korkea-asteen tutkintoihin joustoa)
– työelämän tasa-arvo ja naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla (olen aiheesta kirjoittanut aiemmin ja tästä on tulossa vielä lisää settiä)
– perustulomalli
– pienyrittäjyyden tukeminen
– maahanmuutto ja tarveharkinnan poistaminen ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseksi

Kaksi #koulutus’kysymystä koski toisen asteen maksuttomuutta sekä yleisöstä esitetty kysymys siitä, miten koulutusta tulisi kehittää.
Toisen asteen maksuttomuus olisi tärkeä kehitysaskel; takaisi eri taustoista tuleville opiskelijoille tasapuoliset mahdollisuudet hankkia tutkinto – oli se sitten lukio- tai ammatillinen tutkinto.
Syrjäytymisen ja koulupudokkuuden hinta on liian kova jättää tämä nuorten yhteishanketta viemättä eteenpäin.
Miten sitten koulutusta pitäisi kehittää: pitäisi aloittaa pienistä. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentäminen ja kaikkien lasten yhdenvertaisen oikeuden palauttaminen täyteen päivähoitoon.
Peruskoulujen ja peruskoulutuksen tasa-arvon lisääminen puolestaa takaisi sen, että kaikilla olisi riittävät taidot jatkaa toiselle asteelle. Tässä mielessä toimivinta olisi erityisesti
erityisen tuen tarpeen resurssit ja ns positiivisen diskriminaation mahdollistama rahoituksen ja resurssien erityiskohdentaminen sinne, missä on tarvetta suurimmin.
Toki tällaisin päätöksin helpotettaisiin myös peruskoulujen ryhmäkokoja.

Tämän lisäksi mielestäni pitäisi vähän uudistaa: opetussuunnitelman sisältöjä erityisesti toisella asteella karsia, joustavuuden sekä erilaisten menetelmien, näyttöjen ja arviointitapojen kehittäminen ja käyttöönotto (myös opettajien täydennyskoulutusresurssit huomioiden!). Korkea-asteelle opiskelemaan pääsemiseen pitäisi olla erilaisia väyliä ja myös korkea-asteen tutkintojen pitäisi olla nykyistä paljon joustavampia vaatimuksiltaan.

Instagramissa voi kysyä lisää. Myös facebookiini voi kirjoittaa kysymyksiä. Vastaan varmasti mutta todennäköisesti viiveellä. Anteeksi. Näissä ruuhkavuosissa on välillä tällaista.
#eduskuntavaalit #ehdokas #paneeli #jennikiiskinen2019 #vihreäävaloa #pirkanmaa #vihreät #ylöjärvi #näytäluontosi #äänestä #ilmastovaalit #ympäristövaalit #koulutusvaalit

Yritykset edistämään ympäristön suojelua

Tiesitkö että jo nyt, mutta varsinkin aivan lähitulevaisuudessa yritykset kilpailevat asiakkaidensa suosiosta entistä enemmän sillä, että kuka osaa ja kykenee ottamaan toimintansa ympäristönäkökulmat parhaiten huomioon. Suomalaiseen tapaan yritykset kyllä noudattavat voimassaolevaa ympäristölainsäädäntöä asiallisesti. Jotkut edistyneet yritykset ovat ottaneet ympäristönäkökulmien huomioimiseen avuksi ja viitekehykseksi kansainvälisiä standardeja. Lainsäädännön noudattaminen antaa siis toiminnalle perustason. Parhaille se ei riitä. Parhailta yrityksiltä vaaditaan enemmän ja he vaativat itseltään enemmän. Perustason vaatimukset täyttävä on perustason toimija. Yritysten on paikallaan miettiä omaa toimintaansa ympäristökysymyksissä ja varsinkin siitä näkökulmasta, että miten ne edistävät liiketoiminnan kehittymistä.

Liiketoiminnan kehittäminen on sopusoinnussa ympäristön huomioimisen kehittämisen kanssa. Tämän väitteen tueksi on muutamia ajureita. Eräs voimakas ajuri on, että asiakkaat vaativat yritykseltä vastuullista ympäristöpolitiikkaa. Erityisesti viimevuonna julkaistut uudet ennusteet maapallon ilmaston lämpenemisen tilasta ja tulevaisuuden skenarioista on lisännyt ostajien aktiivisuutta painottaa hankinnoissa ympäristönäkökulmia.

Kun katsoo jopa kouluikäisten ilmastoaktivismia mielenosoituksineen, voidaan todeta ettei kehitys tässä asiassa ei ole vähenevä. Panostus ympäristönäkökulmien huomioimiseen voi toki lähteä myös siitä, että se on suoraan yrityksen arvojen mukaista. Panostetaan jo enne asiakkaan vaatimusta. Siitä voi olla yrityksen toiminnalle monia hyviä seurauksia. Kilpailijat jäävät arvo- ja imagolähtökuoppaan ja asiakkaat suosivat. Tämän lisäksi työnantajamielikuva on huipputasolla ja yritys rekrytoi alan parhaat osaajat.

Viherpesua pitää kuitenkin välttää. Ympäristömyönteiseksi ja -ystävälliseksi yritykseksi ei tulla yhdessä yössä tai sillä, että julistetaan asia. Matka on pitkä ja yleensä se vaati toimintakulttuurin muutosta. Se vaatii aina johdon voimakasta sitoutumista. Ne yritykset jotka ovat ajoissa liikkeellä saavuttavat etumatkan jota ei niin vaan kurota enää umpeen. Edelläkävijät saavuttavat parhaat markkina-asemat.

Ruoka on ilmastokysymys

Ruuan ilmastovaikutukset on jostakin syystä itselleni hieman kuumottava aihe kirjoittaa. Haluan puhua aiheesta, mutta tehdä sen positiivisesti sekä yksilönvapautta ja moninaisuutta kunnioittaen. Ruoka on hyvin henkilökohtainen ja intohimoja herättävä keskusteluaihe, enkä tietenkään halua loukata ketään tai moralisoida. Aihe sytyttää.

Ilmastosta puhuttaessa pitää puhua myös ruuasta: mitä tuotetaan ja mitä kannattaa tuottaa kokonaisuutta ajatellen. Mitä kulutetaan ja miten kulutuskäyttäytymistä pitäisi muuttaa. On kiistatonta, että se millaisia määriä eläinkunnan tuotteita syömme Suomessa ja muualla länsimaissa, ei ole missään määrin tolkullista. Ruokavaliomme hintana on mm. globaalisti järjettömät metaanipäästöt; jokien, järvien ja valtamerten dead zonet; ilmaston lämpenemisen kiihtyminen (metsien raivaaminen pelloiksi); ruokaresurssien karmaisevan epätasainen ja epäeettinen jakautuminen; julmuus luontokappaleita kohtaan, jne. jne.

Lihalla mässäämisen pitää rauhoittua, ja mitä suuremmissa määrin tämän vesi-intensiivisen ja hiilijäljeltään ison ruoka-aineen arkibulkkimaine lautasella, sen kuluttaminen sen kummennin tiedostamatta tai jopa sen roskiin kaapiminen pitää lopettaa. Vaikka suomalaisten lihankulutus puolitettaisiin, olisi se 1970-luvun tasolla ja tämäkään ei ehkä riitä. Linkin artikkelissa kulutuksen leikkaaminen olisi vieläkin radikaalimpaa. Itse soisin, että yhteiskunnan porkkanoilla (pun intended) kannustettaisiin uudenlaisia ajatus- ja toimintamalleja ruuan kulutuksessa, alkutuotannossa sekä teollisuudessa. Pelloilla pitäisi kasvattaa lihakarjan rehukasvien sijaan kasviksia ja viljoja ihmisravinnoksi. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden pitäisi olla arvostettua juhlaruokaa.

Jo kouluissa pitäisi kasvattaa paremmin lähiruoka- ja satokausiajatteluun tulevaisuuden kansalaistaitona. Myös verotuksen ja lainsäädännön keinoin pitäisi ohjata tuotantoa ja kulutusta ekologisesti ja eettisesti kestävään suuntaan. Kuluttajan vastuulle jäisi vaatia ostokäyttäytymisellään kasvisruokaa, vegaanista ravintoa lähiravintolossa ja lounaspaikassa sekä enemmän laadukkaita ja lähellä tuotettuja kasviperäisiä tuotteita kaupan hyllyille. Viikossa on seitsemän päivää. Kasvisruokapäivä kerran viikossa ei enää riitä.

Ylöjärven valtuuston kokous 4.2.2019

Ylöjärven kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous tänä vuonna. Listalla mm. Hinku-foorumiin liittyminen sekä vastauksia alotteisiin. Valtuustoryhmämme jätti toukokuussa HINKU-aloitteen (kommenteissa) ja asia etenee. Ylöjärvi sitoutuu olemaan mukana hiilineutraaliustoimissa yhdessä Tampereen seutukunnan kanssa.

Vihreät jätti keväällä myös aloitteen, jossa vaadittiin kehittämään pikaisia toimia, joilla tarttua huumausaineongelmiin nuorten toimintaympäristössä. 
Valtuustoryhmässämme nousi huoli asiasta, kun viimeisimmän kouluterveyskyselyn tuloksissa näkyi paikallisesti, että asenteet huumausaineita kohtaan ovat sallivia ja saatavuus koettiin helpoksi. Riskialtis yhtälö.

Poliitikot eivät asiaa tietenkään ratkaise, mutta meidän tehtävänämme on mahdollistaa resurssit, joilla asiantuntijat toimivat.

Valitettavasti myös edelleen ollaan liian tiukasti omissa siiloissa, omissa hallinnonaloissa. Vuoropuhelua ja aitoa yhteistyötä ja asioihin tarttumista tarvitaan jokaiselta.

Maapallon pelastaminen vaatii vihreitä tekoja!

🌱 Puhdas ympäristö, vesistöt ja metsät ovat hyvinvointimme perusta – suojellaan niitä.

🌱 Ilmastonmuutoksen hidastaminen tarvitsee kunnianhimoisia tavoitteita ja sinnikkäitä, todellisia tekoja.

🌱 Vihreinä arvoina kohtuullisuus, kestävyys ja ekosysteemin kunnioitus

#vihreäävaloa #ilmastovaalit #ympäristö #pirkanmaa #vihreät #näytäluontosi#jennikiiskinen2019 #eduskuntavaaliehdokas #eduskuntavaalit2019

Case Orivesi

13.2.2019

Nuorille ja lapsille vahingollisinta on tuomitseva asenneilmapiiri, tuen puute ja suoranainen kiusaaminen. Sateenkaarinuorten kohonnutta itsemurhariskiä selittää se, ettei asiaa ymmärretä tai se tahallaan väärinymmärretään/-selitetään.

Ahtaat sukupuolinormit ja kaikenlaiset tiukat rooliodotukset, ja niiden perusteella tapahtuva syrjintä ovat erittäin haitallisia kaikille. Koulutuksessa ja varhaiskasvatuksessa lähtökohta on tottakai (tai pitäisi ainakin olla paikkakunnasta riippumatta) kaikkien lasten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus. Aivan kaikkien. Hyvänä työkaluna tämän konkretisoimiseen on opetussuunnitelman arvopohjan mukaisesti laaditut tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat.

Tiesittekö muuten, että Lastensuojelun keskusjärjestöllä on eduskuntavaaliehdokkaille tarkoitettu Ääni lapselle – kampanja? 
Tässä on kampanjan teeseistä pari poimintaa: 
”3. Lupaan turvata erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten asemaa
– Huolehdin siitä, että esimerkiksi vammaisten lasten, maahanmuuttajalasten ja sateenkaarinuorten sekä erilaista perheistä ja taustoista tulevien lasten perus- ja ihmisoikeudet sekä lapsen oikeudet toteutuvat —-
– Vastustan vihapuhetta ja torjun kiusaamista, väkivaltaa, syrjintää ja häirintää.”

Katso allekirjoittaneet täältä: https://www.lskl.fi/anna-aani-lapselle-ehdokkaat/

Eilen paljon puhututtanut Case Oriveden valtuustoaloite on melkoisen kurjaa kuraa. Ihmettelen kovasti, miten allekirjoituksia on näinkin monesta eri puolueesta. Ilmeisesti juuri sellaisista, joiden edustajissa on täysin Ääni lapselle- kampanjan vastaista ajattelua

(C) Creative commons

Jokaiselle lapselle yhdenvertainen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen

12.9.2018

Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on selkeästi pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen osallistuminen hyödyttäisi erityisesti vähemmän koulutetusta perhetaustasta tulevia lapsia. Subjektiivisen oikeuden rajaus on vaikeuttanut arkea ja valtakunnallisesti pienentänyt lasten varhaiskasvatukseen osallistumista, ja siksi rajaus pitää perua. Ylöjärven vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki keväällä aiheesta valtuustoaloitteen, ja me vihreät olemme yhä asiassa vahvana tukena.

Varhaiskasvatusoikeuden rajausta perustellaan usein erilaisilla myyteillä ja ideologisilla syillä, jolloin tulee vaikutelma, että keskustelijat eivät edes puhu samasta aiheesta. Aiheen ympärille on luotu mielikuva, että rajauksella jotenkin saavuttaisiin parempaa päivähoitoa (ts. että lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen olisi pois varhaiskasvatuksen laadusta), mikä on täysin väärä luulo. Toisaalta mielikuvissa varhaiskasvatusoikeus on näyttäytynyt kotihoito vs. päivähoito –kiistana, jolloin ihmiset pikemminkin puolustelevat omia valintojaan. Monella rajausta puoltavalla tuskin edes on ajantasaista tietoa siitä, mitä varhaiskasvatus todellisuudessa on. Suosittelenkin lämpimästi tutustumaan asiaan.

Päivähoito-oikeus ei tarkoita päivähoitopakkoa, vaan sitä että vanhemmat voisivat itse arvioida oman lapsensa ja perheensä tarpeen varhaiskasvatuspalveluiden käyttäjänä. Päätösvalta ja vastuu olisi perheillä. On virheellinen mielikuva myös olettaa että päiväkodit ovat täynnä, koska liian monet lapset tuodaan varhaiskasvatuksen piiriin. Ei. Päiväkotimme ovat täynnä sen vuoksi, että meillä asuu paljon lapsia, jolloin voisi olettaa, että lapsiperheiden käyttämiin palveluihinkin haluttaisiin panostaa. Laadukas varhaiskasvatus vaatii riittävästi aikaa ja läsnäoloa. Se tukee lapsen kehitystä ja oppimista leikkien ja pedagogisten monipuolisten toimintojen avulla.

Osallistuminen varhaiskasvatukseen on tärkeää sen vuoksi, että monet kansainväliset tutkimukset osoittavat, että juuri laadukas varhaiskasvatus on lapsen kehityksen kannalta erittäin tuloksellista. Koulujemme hyvät oppimistulokset ovat paljolti mahdollisia hyvän varhaiskasvatusjärjestelmämme ansiosta. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus ei myöskään tuo suuria säästöjä. Rajaus ja tarveperustan arviointi lisäävät hallintoa ja byrokratiaa. Vaarana on, että subjektiivisen oikeuden rajaaminen lisää kustannuksia myöhemmin erityis- ja tukipalvelujen tarpeen kasvun vuoksi. Kuluja syntyy myös syrjäytymisestä ja eriarvoistumisesta.Tosiasiassa ja viimeiseksi asiassa on kuitenkin arvoista, jotka ohjaavat, mihin rahaa käytetään. Ovatko päättäjämme valmiita ja kiinnostuneita satsaamaan hyvällä talouspohjalla olevassa kaupungissa resursseja lapsiin ja nuoriin?

Jenni Kiiskinen – vihreä nainen Pirkanmaalta

Jenni Kiiskinen on 37-vuotias filosofian maisteri ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti Ylöjärveltä. Työkseen hän opettaa englantia, ranskaa sekä yrittäjyyskasvatusta Ylöjärven lukiossa koulutuskeskus Valossa.

Jenni on koulutuksen asiantuntija ja työssään hän on perehtynyt myös kansainvälisyys- ja yrittäjyyskasvatuksen ja tiimioppimisen mallin kehittämisen saralla. Jenni tekee myös osuuskuntayrittäjänä koulutukseen liittyviä työpaja- ja esitelmäkeikkoja.

Jenni on Ylöjärven kaupunginvaltuuston jäsen, ja oman valtuustoryhmänsä puheenjohtajana päässyt vaikuttamaan kasvavan kaupungin kestävään ja vastuullisen kehittämiseen. Jenni toimii myös Pirkanmaan vihreiden hallituksessa.

Jenni on ahkera vihreä paikallistoimija, joka haluaa vaikuttaa kestävän ja inhimillisen tulevaisuuden tekemiseen. Yhteistyössä Jennin kantavia arvoja ovat avoimuus, läpinäkyvyys ja eri näkökulmia huomioiva dialogi. Jenni on toivottu yhteistyökumppani yhteisten asioiden edistämisessä ja vaikuttaa päätöksiin päättäväisellä, mutta ystävällisellä asenteella kaikissa tilanteissa.

Vihreä politiikka tarkoittaa Jennille ihmisten yhdenvertaisuutta, kohtuutta ja rehtiä vastuuta omista jalan- ja kädenjäljistään, ymmärrystä koko ekosysteemin ainutlaatuisuudesta ja sen vaalimisesta, tietoon ja tutkimukseen nojaavaa päätöksentekoa ja katseen suuntaamista tulevaan enemmän kuin menneeseen.

Vihreä politiikka tarkoittaa Jennille ihmisten yhdenvertaisuutta, kohtuutta ja rehtiä vastuuta omista jalan- ja kädenjäljistään, ymmärrystä koko ekosysteemin ainutlaatuisuudesta ja sen vaalimisesta, tietoon ja tutkimukseen nojaavaa päätöksentekoa ja katseen suuntaamista tulevaan enemmän kuin menneeseen. 

Vaaliteemoistaan Jenni haluaa korostaa laadukasta ja yhdenvertaista koulutusta ja varhaiskasvatusta. Koulutusjärjestelmämme ja sen menestyksen vankka perusta on hyvässä varhaiskasvatuksessa ja kaikki saavuttavassa peruskoulussa. Jenni on ehdolla eduskuntaan, koska hän kantaa erityistä huolta koulutuksen heikennyksistä ja korostaa, että koulutukseen satsaaminen sekä eriarvoistumista ehkäisevä koulutuksen kehittäminen täytyy olla yksi seuraavan hallituksen tärkeimpiä investointikohteita. Koko koulutuspolku varhaiskasvatuksesta peruskouluun, toiselle asteelle ja korkea-asteelle tulee nostaa arvoon myös käytännön politiikassa.

Jennille politiikassa eteenpäin ajavia aiheita on myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen työskentely. Vihreänä feministinä hän ei tule tinkimään yhteiskunnan rakenteiden uudistuksesta kohti kaikkien tasa-arvoa. Mm. Perhevapaamallin uudistaminen ei voi enää odottaa. Jenni haluaakin muistuttaa, että vain syrjinnästä vapaa yhteiskunta hyödyttää kaikkia, ja vain sitä kohti voimme edetä. 

Jennin mukaan on ilmiselvää, että nimenomaan juuri nyt tarvitaan vihreitä tekoja käytännön tasolla niin kunnallisella, maakunnallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Haluaisitko mukaan Jennin eduskuntavaalikampanjan tukiryhmään? Tervetuloa mukaan upeaan tiimiin tekemään voitokasta kampanjaa! Kaikenlainen osaaminen ja apu – pieni ja suuri – on tervetullutta. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä kampanjapäällikköön Kaisaan laittamalla viestiä Jennin sivuille facebook.com/jennikiiskinenvihr

instagram.com/jennikiiskinen_vihr/  https://twitter.com/kiiskisjenni

#jennikiiskinen2019 #vihreäävaloa #eduskuntavaalit2019