Myös europarlamenttivaalit ovat keinoni vaikuttaa

Suomalaisten EU-myönteisyys on huipussaan, uutisoi YLE joitakin päiviä sitten.

Hyvä uutinen! Varsinkin nuoret suhtautuvat myönteisesti Euroopan unioniin. Valitettavaa toisaalta on polarisaation nousu tässäkin asiassa.

Tein itse Iltasanomien vaalikoneen jo jonkin aika sitten ja nyt tein Ylen koneen. Päätin suhtautua tähän vaalikoneeseen hyvin intuitiivisesti ja arvojeni mukaisesti. Ei liene yllätys, että vaalikoneen ehdotuksen ovat lähinnä vihreitä (nuoria) ehdokkaita, feministisen puolueen ehdokas sekä sdp:n ehdokas. Aion toki pohtia äänestysvalintaani huolella, ja vielä en osaa varmaksi sanoa kuka vihreän listan ehdokkaista saa minun ääneni.

Vaalikoneilla on kuitenkin melko tärkeä rooli äänestyspäätöstä miettiessäni. Teen niitä vielä lisää. Tutustun aiheisiin ja vastauksiin vielä huolellisemmin. Äänestän jälleen luultavasti ennakkoon.

***

YLEn vaalikoneen kysymyksistä nousee kolme minulle tärkeintä euroteemaa.

Ilmasto, yhteinen suunta ja ihmisten Eurooppa.

Mitä näillä tarkoitan?

  1. Ilmastonmuutostoimet ovat kaikkea. Ne ovat globaaleja, kansainvälisiä, kansallisia, kunnallisia ja jokaisen kuluttajan henkilökohtaisia. Tarvitaan vahvaa yhteistä suuntaa, yhteisiä tavoitteita ja yhteinen tulkinta toimista, joilla nämä saavutetaan. Eurooppa voi yhdessä näyttää suuntaa mm. fossiilisen kuluttamisen rajoittamisessa ja haitallisesta kertakäyttökuluttamisesta pois siirtymisessä kohti kestävää ja reilua kasvua.

2. Yhteinen suunta tarkoittaa minulle myös eurooppalaisten perusarvojen kuten demokratian, vapauden  ja rauhan sekä ihmisoikeuksien puolustamista. Mielestäni olisi nyt tarpeen uusi hehkutus yhteisen Euroopan puolesta (kuten parikymmentä vuotta sitten) – olemme kai jo liian tottuneita ja pidämme kaikkea hyvää EU:n mukanaan tuomaa vakautta itsestäänselvyytenä.

Ei EU:ssa eikä Europarlamenttivaaleissa ole kyse maahanmuutosta – oikeasti. Kyse on enemmänkin hajaannusta haluavien voimien noususta – nationalismista, tasa-arvon rajoittamisesta ja autoritäärisyyden ihannoinnista. En halua Eurooppaa, jossa nämä uhat nousevat yhtään enempää. Sellainen Eurooppa ei anna ihmisille, se ottaa pois ja sulkee mahdollisuuksia.

3. Sen sijaan haluan Euroopan, jossa arvostetaan vapautta, yhteistyötä ja vakautta.

Vapaa liikkuvuus ja rauhan ja vakauden edistäminen ovat unionin ydinajatuksena.

Toivon kovasti, että tulevaisuudessakin EU tarjoaa mahdollisuuksia esimerkiksi opiskella eri maissa, hyväksilukea, työskennellä, matkustaa, yrittää.

EU:n pitää puolustaa aina kansanvaltaa, kansalaisten hyvinvointia yhdenvertaisesti ja tutkittuun tietoon nojaavalla päätöksenteolla.

Demokratiaa vaalimalla, valitsemalla oikeanlaisen meppiehdokkaan, äänestämällä, minä aion tehdä ainakin omalta osaltani sen mitä pystyn näille edellä mainituille asioille.

Avoimuutta kuluttajalle!

Kuten kirjoitimme puoluekaverin kanssa aiemmin keväällä Ylöjärven Uutisten mielipidekirjoituksessamme ”Vastuullisuusvalintoja”, on selvä, että kuluttajia kiinnostaa vastuullisuus. Jopa 74 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta (Miltton & Cint 2017). Saman tutkimuksen mukaan 61 prosenttia jättäisi ostamatta vastuullisuussyistä. Vastuullisuus ohjaa meidän kulutuskäyttäytymistämme yhä enemmän.

Viime viikolla julkaistiin Eettisen kaupan puolesta -ryhmän selvitys tunnettujen suomalaisten vaatemerkkien vastuullisuudesta ja tässä oli paljon yllättävää ainakin minulle. Asiaan kiinnitetään huomiota, mutta selkeästi ei riittävästi. Selvitystä uutisoitiin laajasti monessa lehdessä ja sosiaalisessa mediassa, mm. Iltalehdessä 19.4.2019.

Kuluttajalla ei ole edelleenkään riittävästi tietoa jo ennen ostotapahtumaa tuotteen ja koko merkin vastuullisuudesta. Selvityksessä huonosti pärjääminen ei tietenkään tarkoita, että merkki olisi epäeettinen tai epäekologinen automaattisesti, vaan että tietoa ei ole avoimesti saatavilla.

Tämä on erikoista. On laadukkaan tuotteen kilpailuvaltti, että sen tuottaminen on kilpailijatuotteeseen verrattuna parempaa ilmastojälkensä, ympäristökuormansa sekä työ- ja ihmisoikeuksien kannalta. Tietoa pitäisi olla saatavilla ja vastuullisuudessa pitäisi kilpailla tosissaan. Ei viherpesumielessä, vaan todennettavilla ja kriiteerit täyttävillä teoilla.

Yhteisiä asioita ruuhkavuosissa

Jep, kliseinen sana ”ruuhkavuodet”. Merkitys kuitenkin on totisinta arkea. Myös minun elämässäni. Tämä ei ole valitusvirsi siitä, kuinka on kiireistä. Kaikillahan on koko ajan kiireistä. Ajattelin pikemminkin kirjoittaa oodin itselleni ja kaikille muille, jotka antavat vähistään aikaansa tai rahaansa tai muunlaisia resursseja yhteiseen hyvään. Ilman meidänkaltaisiamme paikallis- ja valtakunnan poliitikkoja, olisi valtuustot, valiokunnat ja muut toimielimet vailla ruuhkavuosien ääntä.

Meitä politiikassa mukana olevia, työssäkäyviä, järjestötoiminnassa puuhaavia, pienten lasten vanhempia on onneksi olemassa. Onhan tämä ihan hemmetin vaikea paletti välillä. Tai no, melkein aina.

Teen keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä intensiivistä, ihmisten kanssa välitöntä vuorovaikutusta vaativaa ja hyvin paljon omaan persoonaan perustuvaa melko vaativaa asiantuntijatyötä. Kuten monessa muussakin työssä, deadlinet ovat tiukat ja niistä poikkeaminen aiheuttaa ongelmia muille. Paineensietokyky on koetuksella ja riittämättömyyden tunne melkein aina läsnä. Tästäkin koulumaailman aiheesta voisin kertoa paljon.

Riittämättömyys jatkuu nykyisin töiden jälkeen, kun aikaa esimerkiksi politiikalle on todella niukasti. Ajankäytön tehokkuuden maksimointikaan ei aina toimi. Silloin pitää oppia sietämään. Puhumaan itselleen lohduttavasti ja kannustavasti, silloinkin kun sietokykyä koetellaan. Olla ymmärtäväinen itselleen.

Iltaisin/iltapäivisin kun olen hakenut lapset ja alan puuhata ruokaa heille, käyn läpi some-kanavia, vastailen viesteihin ja posteihin. Joskus on aikaa lukea, ottaa selvää ja nykyisin myös laatia blogitekstejä, hoitaa kampanjan juoksevia asioita ja ottaa kantaa paikallispolitiikkaan. Pestä kurahousuja. Auttaa sopimaan riitoja. Leikkiä petseillä. Värittää. Tyhjentää tiskikone. Kirjoittaa mielipidekirjoitus lehteen. Valmistautua pikaisesti paneelikeskusteluun pikkulapsi sylissä tai niskassa.

Eduskuntavaalikampanjaani tehdään viikonloppuisin ja iltaisin, kun muutkin ovat vapaalla. Harvat päiväaikaiset kampanjatehtävät ovat järjestyneet lukion päättöviikon tai erilaisten muiden järjestelyjen ansiosta. Tavallaan aika kivuttomasti, mutta tavallaan melkoisen säätämisen hinnalla.

Tiedän, että kaltaisiani puuhareita on monia. Lapsi haluaa syliin juuri, kun ajattelit tehdä jotakin muuta. Tiedän, millaista on kun pitäisi lukea, opiskella, valmistautua vaativaan asiaan kiireellä. Melussa. Keskeytettynä jatkuvasti. Millaista on paahtaa eteenpäin miettien kuinka riittämättömältä tuntuu ja pohtien kuinka paremmin voisi suoritua, jos vain olisi aloittanut vähän aiemmin valmistautumaan.

Tiedän oikein hyvin myös, millaisia kysymyksiä teille kaikille aktiivisille ihmisille esitetään ja miten hankalaa on joskus olla syyllistymättä, vaikka kysymykset olisivatkin jotakin ajattelemattoman, hölmön tai ilkeän välimaastossa. Ainakin minulta kysytään usein, missä lapseni ovat. Kuka on lasteni kanssa sillä välin kun itse olen kaksi tuntia vaalitorilla tai paneelikeskustelussa? Miten ehdin hoitaa kotia? Mitä puolisoni ajattelee kampanjoinnistani? Miten puolisoni jaksaa hoitaa lapsia? Miten saan paletin pysymään koossa ja miten tämä kaikki onnistuu?

On hyvä asia, että kanssaihmiset ovat kiinnostuneita pienten kansalaisten hyvinvoinnista. Erikoisen kysymyksestä tekee se, että en ole koskaan kuullut sitä esitettävän politiikassa mukana oleville isille. Ehkä tämäkin on tavallista, mutta itse en vain ole siihen törmännyt. Erikoista on myös kuvitelma, että jotta minä ruuhkavuosinainen voin osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen ja niiden puolesta kampanjoimiseen, edellytyksenä olisi lasten heittellejättäminen.

Minun lapseni ovat kotona tai hoidossa, silloin kun kummallakin vanhemmalla on menoa samanaikaisesti. Minun lapseni ovat vielä niin pieniä, että tiedämme melko tarkasti missä he ovat. Lähes aina sijainti on ennakkoon suunnitellun mukaista. Olen onnekas siinäkin mielessä, että tukiverkot ovat lähellä ja valmiita auttamaan.

Teen tätä kaikkea siksi, että tämä on tärkeää. Merkityksellistä ja toivoa antavaa. Toivoa syntyy nimittäin tekemällä.

Lapseni tekemä vaalimainos. Äänestä vihreitä. Äänestä äitiä.

Uskon vilpittömästi demokratian ja yhdenvertaisuuden puolustamiseen. Uskon, että yksikin ihminen voi olla muutosvoima, ja yhdessä monta ääntä saa kuuluville ison sanoman ilmaston ja puhtaan ympäristön puolesta. En voi käsittää pessimististä asennetta, jossa mitään ei kannata juuri nyt, tai mihinkään pystytä sitoutua, sillä syyllä että yksi ei voisi vaikuttaa.

Kyllä voi. Yksikin voi olla muutosvoima jossain pienessä yhteisössä. Palikka liikahtaa ja liikauttaa toista palikkaa, jonka liike laittaa lisää palikoita liikkeeseen.  

Minä ainakin olen onnellinen, kun voin tehdä työtä näiden asioiden eteen. Vedän ihan todella hyvin näissä olosuhteissa, tähän kaikkeen nähden. Kun tuntuu riittämättömältä, puhuttelen itseäni ja sanon, että

”Hei, hyvin menee ja tämä suoritus riittää.”

Lapsiystävällisempää Suomea

Suomen tarina, meidän kehityksemme on vahvan hyvinvointiyhteiskunnan tarina.

Tarinassa on kuitenkin säröjä. Hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut eivät kohtaa niitä tarvitsevia parhaalla mahdollisella tavalla. Palvelukenttä on sirpaleinen ja sen eri osat eivät toimi saumattomasti yhteen.

LAPE-hankkeen eli lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman lähtökohtana on lapsi- ja perhelähtöisesti paremmin yhteen sovitetut palvelut ja rakenteiden sekä toimintatapojen uudistaminen. Tätä kehittämistyötä ja sen taustalla olevaa tutkimusta tulisi vahvemmin hyödyntää, kun uudistetaan sosiaali- ja terveyspalvelukenttää.

Meidän tulee sovittaa päätöksenteko tutkimustietoon, tarttua ongelmiin ripeästi, ja nähdä palvelut lapsen ja lapsiperheen tarpeiden kautta. Avun pyytämisen kynnys tulee olla matalalla; sitä pyytävää tulee kuulla ja tarttua ongelmiin; apua pitää tarjota yhden luukun periaatteella; palveluiden jatkuvuus pitää turvata, lapsiperheiden, lasten ja nuorten kuulemista ja vaikutusmahdollisuuksia pitää vahvistaa. Päämääränämme pitää olla lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi.

Meidän tulee sinnikkäästi luoda lapsiystävällistä Suomea. Jokainen lapsi on tärkeä. Meidän on huolehdittava jatkossakin ja mieluummin yhä parannettava jokaisen lapsen yhdenvertaisuutta, siis juuri sitä, mitä Suomessa on aina pidetty erityisen arvokkaana.

#lapsiystävällinensuomi #yhdenvertaisuus #jennikiiskinen202 #vihreäävaloa

Vastuullisuusvalintoja

Alla oleva teksti on julkaistu 3.4.2019 Ylöjärven uutisten mielipidepalstalla. Kirjoitimme sen yhdessä Ylöjärven vihreiden, kaupunginvaltuutetun, kaupunginhallituksen jäsenen Timo Halttulan kanssa.

Timo muuten on paitsi yksi eduskuntavaalikampanjani avaintekijöistä, myös tärkeä ja paras politiikkasparraaja. Olemme molemmat uusia vihreitä valtuutettuja ja vertaisjeesaus on tullut tarpeeseen.

Maksaisitko sinä vastuullisesti tuotetusta palvelusta enemmän?

74 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta (Miltton & Cint 2017). Saman tutkimuksen mukaan 61 prosenttia jättäisi ostamatta vastuullisuussyistä, (eli millaisissa tapauksissa). Vastuullisuus ohjaa käyttäytymistämme yhä enemmän.

Nuorten luottamusta yrityksiin on myös tutkittu ja se on konsulttiyhtiö Deloitten mukaan romahtanut lyhyessä ajassa; yrityksiä pidetään itsekkäinä, omaa etua vastuullisuudesta piittaamatta ajavina tahoina, jotka eivät toimi eettisesti. Toisen tutkimuksen mukaan (Nielsen 2018) erityisesti nuoret ikäryhmät pitävät tärkeänä, että yrityksillä on oma ilmasto-ohjelma. Näin katsoo 85 prosenttia milleniaaleista. Asiasta kirjoitti Ellun Kanojen Kirsi Piha blogissaan 15.3.

Vastuullisuus, nimenomaan ympäristövastuullisuus, tulee jakamaan tulevaisuuden yritysmaailman voittajiin ja häviäjiin. Taitavimmat yritykset tekevät ympäristövastuullisella kokonaistoiminnallaan eettisesti ja taloudellisesti tuloksellista liiketoimintaa. Yritykset jotka eivät niin tee, kuihtuvat pois, koska ne eivät ole asiakkaan eivätkä parhaiden työntekijöiden valinta.

Kasvukeskusten kunnat kilpailevat asukkaista. Nuo asukkaat ovat samoja ihmisiä, jotka tekevät kasvavasti kulutusvalintojaan ympäristövastuullisuus edellä. Ei ole kovin kaukaa haettu, että nuo samat ihmiset valitsisivat myös kotikuntansa samoja arvoja painottaen.

Menestyäkseen kilpailussa myös Ylöjärven on satsattava ympäristövastuullisuuteen brändin rakentamisessa. Sille on luonnollisesti oltava todellista katetta ja konkreettisten tekojen on oltava arkipäivää. Uusia ympäristöhankkeita on oltava putkessa jatkuvasti.

Hankkeiden on oltava laajasti pienistä yksittäisistä teoista suuriin kokonaisia toimintamalleja haastaviin kokonaisuuksiin. Samoin kuin yritysten myös kuntien kohdalla ympäristövastuullisuus tulee jakamaan kasvualuekunnat voittajiin ja häviäjiin.

Ylöjärven vahva yrittäjyysbrändi on arvokas, mutta asukasmäärän kasvun brändiavaimet ovat erilaiset. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä. Vahva ympäristöbrändi on voittajan brändi, joka imee uusia tulevaisuuden asukkaita. Brändin rakentaminen innostavien tositarinoiden ja vaikuttavan konkretian pohjalle on tätä päivää. Halutessaan Ylöjärvellä on mahdollisuus vaikka koko seutukunnan ympäristöpääkaupungiksi. Nyt olisi oikea aika tarttua tähän edelläkävijän brändiin rohkeasti.”

Jenni Kiiskinen, eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu, vihr

Timo Halttula, kaupunginvaltuutettu, vihr

Millä rahalla pyrin eduskuntaan

Tein 1.4. vaalirahoitukseni ennakkoilmoituksen. Siihen voi tutustua täältä.

Luvut ovat vielä arvioita, sillä paljon laskuja on vielä tätä kirjoittaessani saapumatta. Pääpiirteet ovat kuitenkin selvillä.

Kuten ilmoituksestani näkyy minulla ei ole ollut käyttää saman verran rahaa kuin keskimääräisesti läpimenneet ehdokkaat käyttävät.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskimääräinen vaalibudjetti oli 11 500 euroa, mutta läpimenneillä se oli keskimäärin yli 38 000 e.

Minun budjettini on noin 4 500 euroa. Siitä yksityisten tukijoiden lahjoituksia on n. 330 euroa ja varainhankintaa esim. osallistumislippuja myymällä omiin tapahtumiini sekä pienimuotoista varainhankintaa noin 200 euroa (olemme mm. pitäneet kirppistä, järjestäneet isänpäiväbrunssin ja yhden seminaarin).

Olen jokaisesta lahjoitetusta eurosta todella kiitollinen niille yksityishenkilöille, jotka ovat halunneet tukea minua. Olen myös saanut sykähdyttäviä viestejä lahjoitusten mukana. Ne merkitsevät oikeastaan enemmän kuin eurot (joskin eurot tai niiden vähäisyys suunnitelmiin nähden ovat saaneet minut välillä huolestuneeksi).

Ylöjärven vihreiden kunnallisjärjestön antama lahjoitus kampanjalleni on 3 000 e.

Ylöjärven vihreiden tulot muodostuvat toimielimien edustajien kokouspalkastaan maksamista puolueveroista sekä osuus jäsenmaksuista. Mikään muu taho ei anna rahaa Ylöjärven vihreille. Kunnallisjärjestö on riippumaton toimija.

Tämä lahjoitus on suuri tuki ja apu. Minun kampanjani on samalla Ylöjärven vihreiden kampanja. Enemmän kuin raha, merkitsee kuitenkin paikallisilta vihreiltä saamani tuki tekojen tasolla. Timanttinen ydinporukka, joka ei säästele vihreän sanoman eteenpäin viemisessä.

Tampereen seudun vihreät naiset, Tasvina puolestaan tukee minua 40 eurolla lehtimainoksen kuluissa.

Olen erittäin sitoutunut vihreään politiikkaan ja toimin aktiivisesta kotikaupungissa ja Pirkanmaalla vihreiden hyväksi, mutta kampanjointiin minulla ei ole varaa sijoittaa omaa rahaa tämän enempää, omaa rahaa kuluu noin 1 000 euroa. Toki myös aikaresurssit ovat niukat ruuhkavuosielämän keskellä.

Lapsiperheen arjen pitää hoitua, pitää hoitaa asuntolaina ja laskut. Politiikassa aktiivisesti vain pari vuotta mukana olleena, ja eduskuntavaaliehdokkuuteen hieman yllättäen hakeutuneena en ole tällaiseen tarkoitukseen myöskään voinut säästää etukäteen. En myöskään periaatteellisista syistä ota pankkilainaa. Suurituloinen voi toki ottaa lainan pienemmällä riskillä kuin vaikka pienituloinen kampanjoija. Tämä asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan heti lähtöviivalla.

Hyvin suuri periaatteellinen asia minulle on pitäytyä erossa muunlaisesta vaalirahasta. En ole enkä myöskään tule pyytämään (enkä vastaanottamaan) tukea miltään yritykseltä, etujärjestöltä tai muultakaan vaikuttajataholta. Poliitikkona haluan säilyttää riippumattomuuteni. Tämä on todella tärkeää minulle.

Vähäisestä korruptiosta maineikas Suomi hieman tahraantuu kun tarkastellaan, miten ja ketkä pääsevät kansaa yleensä edustamaan. Koska ehdokkaan valintaan vaikuttaa suuresti kampanjabudjetti, antaa se tilaa lobbaamiselle ja korruptiolle. Saatu vaalirahoitus on harvoin pyyteetöntä. Tukijajärjestöllä on agenda, jota ehdokkaan tulee edistää. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

”Jos demokraattiset vaalit voitetaan rahalla, on syytä kysyä kuinka demokraattiset ne vaalit oikeastaan ovat. Ei ole nimittäin aivan sama, paljonko yksi ääni maksaa, sillä kansalaiset eivät ole taloudellisesti samalla viivalla.” Taneli Hämäläinen

Muistissa on yhä 2008 alkaneet vaalirahakohut sekä ehdotus kampanjabudjetin katosta. Avoimuus on lisääntynyt, mutta ennakkoäänestyksen alettua 3.4. on hämmästyttävän harva ehdokas tehnyt ennakkoilmoitusta vaalirahastaan, joka olisi äänestäjälle mielestäni todella tärkeä tieto.

Mielestäni on siis aivan ok käyttää vaaleihin rahaa. On kuitenkin ikävää, että kansaa edustaa yksinomaan joukko suurituloisia.

On vaarallista ja demokratialle haitaksi, jos kynnys politiikkaan ja ehdokkaaksi ryhtymiseksi on taloudellisista syistä liian korkea esimerkiksi nuorille. Tai se, että budjeteissa näkyy politiikan sukupuolittuminen. ”Vertailtaessa naisten ja miesten henkilökohtaisia vaalibudjetteja ja heidän saamaansa tukea, on selvää, että miesehdokkaat saavat enemmän vaalirahaa kuin naisehdokkaat. Miesehdokkaiden vaalirahapussi oli viime vaaleissa keskimäärin viidenneksen paksumpi kuin naisilla.”(https://yle.fi/uutiset/3-10550890)

”Kukaan ei voi ostaa paikkaa eduskunnassa, mutta läpimenoon vaaditaan yleensä keskimääräistä selvästi suurempi budjetti.

– Rahan vaikutuksen voi huomata jo istuvaa eduskuntaa katsomalla. Sinne nousee selvästi keskituloista varakkaampaa väkeä.”

Erkka Railo

Minulla on ollut alusta asti timanttinen kampanja. Tässä on niin paljon lämpöä, välittämistä ja hyvää henkeä, että alusta asti täysin voittajaolo. Huippuväkeä mukana täydellä sydämellä. Olemme kiertäneet Pirkanmaalla ja järjestäneet hienoja tapahtumia. Nyt on loppukirin paikka ja yhä kampanja jaksaa.

Hyvää loppukiriä kaikille!

Lähteet:

Yle: Kilpajuoksu Arkadianmäelle maksaa monille eduskuntavaaliehdokkaille kymmeniä tuhansia euroja – ”Vaimo kysyi, enkö vaihtaisi mieluummin autoa”  (15.12.2018)

City: VAALIRAHAILMOITUS: LIIAN KÖYHÄ KANSANEDUSTAJAKSI – Taneli Hämäläinen (14.4.2015)

YLE: ”MOT selvitti piiloon jäävää vaalitukea: Etujärjestöiltä yli 100 000 euroa kolmen suurimman puolueen kärkipoliitikoille, osa ay-järjestöistä maksaa palkkaa vaalityöstä”