Avoimuutta kuluttajalle!

Kuten kirjoitimme puoluekaverin kanssa aiemmin keväällä Ylöjärven Uutisten mielipidekirjoituksessamme ”Vastuullisuusvalintoja”, on selvä, että kuluttajia kiinnostaa vastuullisuus. Jopa 74 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta (Miltton & Cint 2017). Saman tutkimuksen mukaan 61 prosenttia jättäisi ostamatta vastuullisuussyistä. Vastuullisuus ohjaa meidän kulutuskäyttäytymistämme yhä enemmän.

Viime viikolla julkaistiin Eettisen kaupan puolesta -ryhmän selvitys tunnettujen suomalaisten vaatemerkkien vastuullisuudesta ja tässä oli paljon yllättävää ainakin minulle. Asiaan kiinnitetään huomiota, mutta selkeästi ei riittävästi. Selvitystä uutisoitiin laajasti monessa lehdessä ja sosiaalisessa mediassa, mm. Iltalehdessä 19.4.2019.

Kuluttajalla ei ole edelleenkään riittävästi tietoa jo ennen ostotapahtumaa tuotteen ja koko merkin vastuullisuudesta. Selvityksessä huonosti pärjääminen ei tietenkään tarkoita, että merkki olisi epäeettinen tai epäekologinen automaattisesti, vaan että tietoa ei ole avoimesti saatavilla.

Tämä on erikoista. On laadukkaan tuotteen kilpailuvaltti, että sen tuottaminen on kilpailijatuotteeseen verrattuna parempaa ilmastojälkensä, ympäristökuormansa sekä työ- ja ihmisoikeuksien kannalta. Tietoa pitäisi olla saatavilla ja vastuullisuudessa pitäisi kilpailla tosissaan. Ei viherpesumielessä, vaan todennettavilla ja kriiteerit täyttävillä teoilla.

Yhteisiä asioita ruuhkavuosissa

Jep, kliseinen sana ”ruuhkavuodet”. Merkitys kuitenkin on totisinta arkea. Myös minun elämässäni. Tämä ei ole valitusvirsi siitä, kuinka on kiireistä. Kaikillahan on koko ajan kiireistä. Ajattelin pikemminkin kirjoittaa oodin itselleni ja kaikille muille, jotka antavat vähistään aikaansa tai rahaansa tai muunlaisia resursseja yhteiseen hyvään. Ilman meidänkaltaisiamme paikallis- ja valtakunnan poliitikkoja, olisi valtuustot, valiokunnat ja muut toimielimet vailla ruuhkavuosien ääntä.

Meitä politiikassa mukana olevia, työssäkäyviä, järjestötoiminnassa puuhaavia, pienten lasten vanhempia on onneksi olemassa. Onhan tämä ihan hemmetin vaikea paletti välillä. Tai no, melkein aina.

Teen keskimäärin kahdeksan tuntia päivässä intensiivistä, ihmisten kanssa välitöntä vuorovaikutusta vaativaa ja hyvin paljon omaan persoonaan perustuvaa melko vaativaa asiantuntijatyötä. Kuten monessa muussakin työssä, deadlinet ovat tiukat ja niistä poikkeaminen aiheuttaa ongelmia muille. Paineensietokyky on koetuksella ja riittämättömyyden tunne melkein aina läsnä. Tästäkin koulumaailman aiheesta voisin kertoa paljon.

Riittämättömyys jatkuu nykyisin töiden jälkeen, kun aikaa esimerkiksi politiikalle on todella niukasti. Ajankäytön tehokkuuden maksimointikaan ei aina toimi. Silloin pitää oppia sietämään. Puhumaan itselleen lohduttavasti ja kannustavasti, silloinkin kun sietokykyä koetellaan. Olla ymmärtäväinen itselleen.

Iltaisin/iltapäivisin kun olen hakenut lapset ja alan puuhata ruokaa heille, käyn läpi some-kanavia, vastailen viesteihin ja posteihin. Joskus on aikaa lukea, ottaa selvää ja nykyisin myös laatia blogitekstejä, hoitaa kampanjan juoksevia asioita ja ottaa kantaa paikallispolitiikkaan. Pestä kurahousuja. Auttaa sopimaan riitoja. Leikkiä petseillä. Värittää. Tyhjentää tiskikone. Kirjoittaa mielipidekirjoitus lehteen. Valmistautua pikaisesti paneelikeskusteluun pikkulapsi sylissä tai niskassa.

Eduskuntavaalikampanjaani tehdään viikonloppuisin ja iltaisin, kun muutkin ovat vapaalla. Harvat päiväaikaiset kampanjatehtävät ovat järjestyneet lukion päättöviikon tai erilaisten muiden järjestelyjen ansiosta. Tavallaan aika kivuttomasti, mutta tavallaan melkoisen säätämisen hinnalla.

Tiedän, että kaltaisiani puuhareita on monia. Lapsi haluaa syliin juuri, kun ajattelit tehdä jotakin muuta. Tiedän, millaista on kun pitäisi lukea, opiskella, valmistautua vaativaan asiaan kiireellä. Melussa. Keskeytettynä jatkuvasti. Millaista on paahtaa eteenpäin miettien kuinka riittämättömältä tuntuu ja pohtien kuinka paremmin voisi suoritua, jos vain olisi aloittanut vähän aiemmin valmistautumaan.

Tiedän oikein hyvin myös, millaisia kysymyksiä teille kaikille aktiivisille ihmisille esitetään ja miten hankalaa on joskus olla syyllistymättä, vaikka kysymykset olisivatkin jotakin ajattelemattoman, hölmön tai ilkeän välimaastossa. Ainakin minulta kysytään usein, missä lapseni ovat. Kuka on lasteni kanssa sillä välin kun itse olen kaksi tuntia vaalitorilla tai paneelikeskustelussa? Miten ehdin hoitaa kotia? Mitä puolisoni ajattelee kampanjoinnistani? Miten puolisoni jaksaa hoitaa lapsia? Miten saan paletin pysymään koossa ja miten tämä kaikki onnistuu?

On hyvä asia, että kanssaihmiset ovat kiinnostuneita pienten kansalaisten hyvinvoinnista. Erikoisen kysymyksestä tekee se, että en ole koskaan kuullut sitä esitettävän politiikassa mukana oleville isille. Ehkä tämäkin on tavallista, mutta itse en vain ole siihen törmännyt. Erikoista on myös kuvitelma, että jotta minä ruuhkavuosinainen voin osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen ja niiden puolesta kampanjoimiseen, edellytyksenä olisi lasten heittellejättäminen.

Minun lapseni ovat kotona tai hoidossa, silloin kun kummallakin vanhemmalla on menoa samanaikaisesti. Minun lapseni ovat vielä niin pieniä, että tiedämme melko tarkasti missä he ovat. Lähes aina sijainti on ennakkoon suunnitellun mukaista. Olen onnekas siinäkin mielessä, että tukiverkot ovat lähellä ja valmiita auttamaan.

Teen tätä kaikkea siksi, että tämä on tärkeää. Merkityksellistä ja toivoa antavaa. Toivoa syntyy nimittäin tekemällä.

Lapseni tekemä vaalimainos. Äänestä vihreitä. Äänestä äitiä.

Uskon vilpittömästi demokratian ja yhdenvertaisuuden puolustamiseen. Uskon, että yksikin ihminen voi olla muutosvoima, ja yhdessä monta ääntä saa kuuluville ison sanoman ilmaston ja puhtaan ympäristön puolesta. En voi käsittää pessimististä asennetta, jossa mitään ei kannata juuri nyt, tai mihinkään pystytä sitoutua, sillä syyllä että yksi ei voisi vaikuttaa.

Kyllä voi. Yksikin voi olla muutosvoima jossain pienessä yhteisössä. Palikka liikahtaa ja liikauttaa toista palikkaa, jonka liike laittaa lisää palikoita liikkeeseen.  

Minä ainakin olen onnellinen, kun voin tehdä työtä näiden asioiden eteen. Vedän ihan todella hyvin näissä olosuhteissa, tähän kaikkeen nähden. Kun tuntuu riittämättömältä, puhuttelen itseäni ja sanon, että

”Hei, hyvin menee ja tämä suoritus riittää.”

Lapsiystävällisempää Suomea

Suomen tarina, meidän kehityksemme on vahvan hyvinvointiyhteiskunnan tarina.

Tarinassa on kuitenkin säröjä. Hyvinvointiyhteiskuntamme palvelut eivät kohtaa niitä tarvitsevia parhaalla mahdollisella tavalla. Palvelukenttä on sirpaleinen ja sen eri osat eivät toimi saumattomasti yhteen.

LAPE-hankkeen eli lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman lähtökohtana on lapsi- ja perhelähtöisesti paremmin yhteen sovitetut palvelut ja rakenteiden sekä toimintatapojen uudistaminen. Tätä kehittämistyötä ja sen taustalla olevaa tutkimusta tulisi vahvemmin hyödyntää, kun uudistetaan sosiaali- ja terveyspalvelukenttää.

Meidän tulee sovittaa päätöksenteko tutkimustietoon, tarttua ongelmiin ripeästi, ja nähdä palvelut lapsen ja lapsiperheen tarpeiden kautta. Avun pyytämisen kynnys tulee olla matalalla; sitä pyytävää tulee kuulla ja tarttua ongelmiin; apua pitää tarjota yhden luukun periaatteella; palveluiden jatkuvuus pitää turvata, lapsiperheiden, lasten ja nuorten kuulemista ja vaikutusmahdollisuuksia pitää vahvistaa. Päämääränämme pitää olla lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi.

Meidän tulee sinnikkäästi luoda lapsiystävällistä Suomea. Jokainen lapsi on tärkeä. Meidän on huolehdittava jatkossakin ja mieluummin yhä parannettava jokaisen lapsen yhdenvertaisuutta, siis juuri sitä, mitä Suomessa on aina pidetty erityisen arvokkaana.

#lapsiystävällinensuomi #yhdenvertaisuus #jennikiiskinen202 #vihreäävaloa

Vastuullisuusvalintoja

Alla oleva teksti on julkaistu 3.4.2019 Ylöjärven uutisten mielipidepalstalla. Kirjoitimme sen yhdessä Ylöjärven vihreiden, kaupunginvaltuutetun, kaupunginhallituksen jäsenen Timo Halttulan kanssa.

Timo muuten on paitsi yksi eduskuntavaalikampanjani avaintekijöistä, myös tärkeä ja paras politiikkasparraaja. Olemme molemmat uusia vihreitä valtuutettuja ja vertaisjeesaus on tullut tarpeeseen.

Maksaisitko sinä vastuullisesti tuotetusta palvelusta enemmän?

74 prosenttia suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmän vastuullisesti tuotetusta tuotteesta tai palvelusta (Miltton & Cint 2017). Saman tutkimuksen mukaan 61 prosenttia jättäisi ostamatta vastuullisuussyistä, (eli millaisissa tapauksissa). Vastuullisuus ohjaa käyttäytymistämme yhä enemmän.

Nuorten luottamusta yrityksiin on myös tutkittu ja se on konsulttiyhtiö Deloitten mukaan romahtanut lyhyessä ajassa; yrityksiä pidetään itsekkäinä, omaa etua vastuullisuudesta piittaamatta ajavina tahoina, jotka eivät toimi eettisesti. Toisen tutkimuksen mukaan (Nielsen 2018) erityisesti nuoret ikäryhmät pitävät tärkeänä, että yrityksillä on oma ilmasto-ohjelma. Näin katsoo 85 prosenttia milleniaaleista. Asiasta kirjoitti Ellun Kanojen Kirsi Piha blogissaan 15.3.

Vastuullisuus, nimenomaan ympäristövastuullisuus, tulee jakamaan tulevaisuuden yritysmaailman voittajiin ja häviäjiin. Taitavimmat yritykset tekevät ympäristövastuullisella kokonaistoiminnallaan eettisesti ja taloudellisesti tuloksellista liiketoimintaa. Yritykset jotka eivät niin tee, kuihtuvat pois, koska ne eivät ole asiakkaan eivätkä parhaiden työntekijöiden valinta.

Kasvukeskusten kunnat kilpailevat asukkaista. Nuo asukkaat ovat samoja ihmisiä, jotka tekevät kasvavasti kulutusvalintojaan ympäristövastuullisuus edellä. Ei ole kovin kaukaa haettu, että nuo samat ihmiset valitsisivat myös kotikuntansa samoja arvoja painottaen.

Menestyäkseen kilpailussa myös Ylöjärven on satsattava ympäristövastuullisuuteen brändin rakentamisessa. Sille on luonnollisesti oltava todellista katetta ja konkreettisten tekojen on oltava arkipäivää. Uusia ympäristöhankkeita on oltava putkessa jatkuvasti.

Hankkeiden on oltava laajasti pienistä yksittäisistä teoista suuriin kokonaisia toimintamalleja haastaviin kokonaisuuksiin. Samoin kuin yritysten myös kuntien kohdalla ympäristövastuullisuus tulee jakamaan kasvualuekunnat voittajiin ja häviäjiin.

Ylöjärven vahva yrittäjyysbrändi on arvokas, mutta asukasmäärän kasvun brändiavaimet ovat erilaiset. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä. Vahva ympäristöbrändi on voittajan brändi, joka imee uusia tulevaisuuden asukkaita. Brändin rakentaminen innostavien tositarinoiden ja vaikuttavan konkretian pohjalle on tätä päivää. Halutessaan Ylöjärvellä on mahdollisuus vaikka koko seutukunnan ympäristöpääkaupungiksi. Nyt olisi oikea aika tarttua tähän edelläkävijän brändiin rohkeasti.”

Jenni Kiiskinen, eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu, vihr

Timo Halttula, kaupunginvaltuutettu, vihr

Ihmisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa!

Julkaistu Ylöjärven Uutisissa 27.3.2019

Ihmisen identiteetin hyväksyminen tai sen määrittely ei tule olla viranomaisten, poliitikkojen tai esimerkiksi kirkon tehtävä. Nuorille ja lapsille vahingollisinta on tuomitseva asenneilmapiiri, tuen puute ja suoranainen kiusaaminen. Sateenkaarinuorilla on moninkertainen itsemurhariski ja sitä selittää se, ettei nuori saa hyväksyntää, hänen asiaansa ei ymmärretä tai se tahallaan väärinymmärretään/-selitetään.

Suomen ihmisoikeushäpeäpilkku eli translaki on korjattava ihmisoikeuksia kunnioittavaksi; kunnioittamaan jokaisen ihmisen oikeutta päättää omasta sukupuolestaan ja kehostaan. On väärin, että edelleen maassamme pakotetaan kaksijakoiseen sukupuolistereotypiaan ja vaaditaan pakkosterilisointia niiltä, jotka haluavat korjata sukupuolensa.

Nykyään laki vie määräysvallan ihmiseltä itseltään ja siirtää sukupuolen määrittelyn muille tahoille. Jokaiselle ihmiselle kuuluva sukupuolen itsemääräämisoikeus pitää sen sijaan olla lähtökohta ja perusta uudessa translaissa. Juridinen sukupuoli pitää tulevaisuudessa olla ihmisen oma ilmoitusasia ja jokaiselle on taattava tarvitsemansa tuki ja hoito – ei kaksijakoisten sukupuolistereotypioiden perusteella vaan ihmisen omista tarpeista lähtien. Lisäksi translain pitää mahdollistaa juridiseksi sukupuoleksi kolmas vaihtoehto.

On totta, että kaikki poliittiset puolueet eivät kannata sitä, että translaki tulisi korjata välittömästi ja pakkosterilisointi pitäisi lopettaa ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta loukkaavana. Onneksi monet ovat. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kaikkien yhdenvertaisuus ovat jakamattomia. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihmisoikeuksia ei voi kannattaa vain osittain tai joillekin ihmisille – ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Ahtaat sukupuolinormit ja kaikenlaiset tiukat rooliodotukset, ja niiden perusteella tapahtuva syrjintä ovat erittäin haitallisia kaikille. Asian ei tarvitse olla näin. Puretaan normeja ja lokeroita.

Yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen ei ole nollasummapeliä, vaan kaikkien tasa-arvon parantaminen hyödyttää laajalti koko yhteiskuntaa, se ei ole keneltäkään pois.