Suomen tulee olla vastuullisuusjohtaja. Ihmisoikeudet, reiluus ja kestävyys ympäristön rinnalla nostettava keskiöön – sitä myös kuluttajat haluavat ja arvostavat. Yritysvastuulaki tarjoaa keinot vaatia vieläkin reilumpaa yritystoimintaa.
”Pienten lasten äitinä haluan rakentaa puhdasta, kestävää ja inhimillistä tulevaisuutta. Tunnen tarkasti koulutuksen merkityksen ja potentiaalin niin yksilöiden kuin koko maamme ainoana menestymisen mahdollistajana. En tule tinkimään uudistustyöstä kohti syrjimätöntä, tasa-arvoista yhteiskuntaa.”
Ihmisen identiteetin hyväksyminen
tai sen määrittely ei tule olla viranomaisten, poliitikkojen tai esimerkiksi
kirkon tehtävä. Nuorille ja lapsille vahingollisinta on tuomitseva
asenneilmapiiri, tuen puute ja suoranainen kiusaaminen. Sateenkaarinuorilla on
moninkertainen itsemurhariski ja sitä selittää se, ettei nuori saa hyväksyntää,
hänen asiaansa ei ymmärretä tai se tahallaan väärinymmärretään/-selitetään.
Suomen ihmisoikeushäpeäpilkku eli
translaki on korjattava ihmisoikeuksia kunnioittavaksi; kunnioittamaan jokaisen
ihmisen oikeutta päättää omasta sukupuolestaan ja kehostaan. On väärin, että
edelleen maassamme pakotetaan kaksijakoiseen sukupuolistereotypiaan ja
vaaditaan pakkosterilisointia niiltä, jotka haluavat korjata sukupuolensa.
Nykyään laki vie määräysvallan
ihmiseltä itseltään ja siirtää sukupuolen määrittelyn muille tahoille. Jokaiselle ihmiselle kuuluva sukupuolen
itsemääräämisoikeus pitää sen sijaan olla lähtökohta ja perusta uudessa
translaissa. Juridinen sukupuoli pitää tulevaisuudessa olla ihmisen oma
ilmoitusasia ja jokaiselle on taattava tarvitsemansa tuki ja hoito – ei
kaksijakoisten sukupuolistereotypioiden perusteella vaan ihmisen omista
tarpeista lähtien. Lisäksi translain pitää mahdollistaa juridiseksi
sukupuoleksi kolmas vaihtoehto.
On totta, että kaikki poliittiset
puolueet eivät kannata sitä, että translaki tulisi korjata välittömästi ja
pakkosterilisointi pitäisi lopettaa ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta
loukkaavana. Onneksi monet ovat. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kaikkien yhdenvertaisuus
ovat jakamattomia. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ihmisoikeuksia
ei voi kannattaa vain osittain tai joillekin ihmisille – ihmisoikeudet kuuluvat
kaikille.
Ahtaat sukupuolinormit ja
kaikenlaiset tiukat rooliodotukset, ja niiden perusteella tapahtuva syrjintä
ovat erittäin haitallisia kaikille. Asian ei tarvitse olla näin. Puretaan
normeja ja lokeroita.
Yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen ei ole nollasummapeliä, vaan kaikkien tasa-arvon parantaminen hyödyttää laajalti koko yhteiskuntaa, se ei ole keneltäkään pois.
1) Uhkaako kaupungistuminen maaseudun elinvoimaa? 2) Mitkä olisivat parhaat keino tukea maaseudun säilymistä elävänä?
1) En oikein itse ymmärrä asetelmaa kaupunki vastaan maaseutu. Se on keinotekoinen. Molempia tarvitaan ja molemmissa on ympäristönä haasteensa ja mahdollisuutensa. Kaupungeissa tiiviimpi yhdyskuntarakenne, asuntokaavoittaminen tai liikenteen päästöjen leikkaaminen joukkoliikennettä kehittämällä on tärkeää esimerkiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Maaseudulla ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu vaatii puolestaan erilaisia toimia, mutta molempia tarvitaan. Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi eikä sitä vastaan taisteleminen kaupunkien kehittymistä vastustamalla toimi. Siksi vastakkainasettelu ei hyödytä. Maaseudun elinvoimalle on toki uhkia, mutta pitäisi mieluummin löytää maaseudun vetovoimaa lisäävät seikat ja painottaa niitä. Mielestäni moni maaseutukunta on tässä mennytkin eteenpäin.
2) Maaseutu tuottaa monia kaupungeissa kulutettavia hyödykkeitä ja elämyksiä. Pitäisi helpottaa yrittäjyyttä ja mahdollistaa paremmin erilaisten tulonhankkimiskeinojen yhdistäminen maaseudulla.
Mielestäni kaupungistumisen vastatrendi on ehdottomasti ”paluu maalle”-trendi siitä syystä, että monet tulevaisuuden ammatit ovat vielä nykyistä enemmän riippumattomia paikasta, joissa niitä harjoitetaan. Tällaisia ovat monet asiantuntijatehtävät ja luovat alat kuten vaikka suunnittelu, koodaus yms. Näitä ammatteja ei ole pakko harjoittaa kaupungissa. Maaseutuhan on todella virikkeellinen ympäristö luovan työn toteuttamiseen, ja ollut sitä jo vaikkapa Sillanpään aikana. Kaupunkiin ei saa maaseudun maisemaa, tilaa tai rauhaa. Maaseudun valteista ammennetaan inspiraatiota myös tulevaisuudessa. Tekniset seikat ja erityisesti tietoliikenneinfra pitää tietenkin olla kunnossa, ja on tärkeä tulevaisuuden elinvoimaa ylläpitävä tuki. Maaseudulla pitää myös olla ihmisille palveluita, jotta eläminen on mahdollista. Sellaisilla seuduilla, joilla väestöpohja on pieni, voidaan palveluita yhdistellä vielä luovemmin saman katon alle tai tuoda niitä erilaisin uusin ratkaisuin asukkaiden luokse.
1) Miten nuorten vaikutusmahdollisuuksia voisi lisätä? 2) Millä keinoilla nuorten syrjäytymiseen tulisi puuttua?
1)
Tärkeintä olisi kysyä tätä nuorilta itseltään. Itseasiassa ei vain
kysyä vaan antaa ideoitavaksi ja toteutettavaksi nuorille! Osallisuus ja
aito kuuleminen ja toimiminen ovat hyviä keinoja toteuttaa
demokratiakasvatusta
käytännössä. Ongelma tosin saattaa olla, että ”valta” keskittyy
nuorissakin muutamalle äänekkäimmälle, ja vaatiikin erilaista
mukaanottamista ja kannustamista saada useamman ääntä kuulumaan
demokraattisesti. Kunnissa tulee lisätä kuulemisvelvoitetta ja
vaikuttamismahdollisuuksia myös isoissa asioissa – ei kuitata
vaikuttamista vain kouluruokagallupeina. Vaikutusmahdollisuuksia ja
-kokemuksia lisää myös se, että me aikuiset ja päättävässä asemassa
olevat aidosti kuulemme nuoria sekä toimimme sen mukaisesti
päätöksenteossa. Aikuisten asenteissa ja suhtautumisessa
nuorisovaikuttamiseen on muutettavaa. Äänioikeusikärajan ja
kansalaisaloitteen ikärajan voisi mielestäni laskea 16-ikävuoteen.
2) Syrjäytymisriskiin
tulee puuttua mahdollisimman varhain ja kokonaisvaltaisesti. Perheiden
tukeminen liittyy oleellisesti yhtälöön. Syrjäytymisen syyt ovat
yksilöllisiä, mutta riskitekijöitä voidaan tunnistaa
ja niihin puuttua hyvin varhain lapsuudessa. Palveluissa pitäisi vaatia
yhden oven/yhden luukun periaatetta: otetaan koppi lapsen ongelmista
heti ja yhdessä mietitään miten ratkaistaan lapsilähtöisesti ja
pitkäjänteisesti (ei hallintolähtöisesti). Avainroolissa
jälleen olevat koulut ja niiden oppilashuolto sekä toki nuorten
sote-palvelut tarvitsevat puuttumisen mahdollistavat resurssit.
Tärkeää on myös, että tuetaan
ja mahdollistetaan erilaisia itsetuntoa ja –tuntemusta parantavia
harrastusmahdollisuuksia olivat ne sitten liikuntaan tai taiteeseen tai
mihin vain muuhun liittyviä, ja että harrastaminen
ei kaadu rahaongelmiin. Mahdollistaminen tarkoittaa myös erilaisia
tapoja harrastusten järjestämiseen esim. yhteistyössä kolmannen sektorin
kanssa sekä täydentäen nuorten omatoimisella ja –ehtoisella
tekemisellä.