Jenni Kiiskinen

Valtuustoaloite luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi Ylöjärvellä

Helmikuussa 2021.

”Kansainvälisen luontopaneelin IPBESin (www.luontopaneeli.fi) mukaan nykymenolla jopa miljoona lajia on kuolemassa sukupuuttoon. Suomessa joka yhdeksäs eliölaji on uhanalainen. Luonnon monimuotoisuus, biodiversiteetti, on ihmiskunnallekin oleellisen tärkeä – se on suojakuoremme arvaamatonta tulevaisuutta vastaan. Eliölajien ja luontotyyppien uhanalaistuminen eli luontokato jatkuu eikä kehitystä ole saatu katkaistua. Sen pysäyttämiseen tarvitaan eri tahojen yhteistyötä ja monenlaisia toimia. Myös kaupunkien päätöksillä voidaan lisätä elinalueiden monimuotoisuutta.

Pelkkä luonnonsuojelualueiden perustaminen ei riitä luontokadon pysäyttämiseen. Eliölajien ja luontotyyppien palautumiskyky eli resilienssi on heikentynyt jo niin paljon, että monet niistä eivät enää pysy elinvoimaisina ilman ihmisten kohdennettua apua. Suojelun lisäksi tarvitaan uusia käytäntöjä, joilla monimuotoista luontoa ennallistetaan ja palautetaan. Pitkällä aikavälillä on tärkeää kehittää toimintatapoja, joissa luonnon vahvistaminen yhdistetään muihin ihmisten toimintoihin. Monimuotoisuuden vaaliminen ei ole vain välttämättömyys ja velvollisuutemme, vaan siitä voi muodostua lisäarvoa myös muulle toiminnallemme. Nykyinen alueiden rauhoittamiseen perustuva luonnonsuojelu etenee Suomessa pääosin valtion hallinnoimana tai ohjaamana. Kaupungilla voisi olla merkittävästi nykyistä suurempi rooli paitsi luonnonsuojelun toimeenpanossa, myös uusien toimintatapojen kehittämisessä. Etenkin monimuotoisuutta lisäävien menetelmien toivoisi saavan vahvempaa jalansijaa.

Ylöjärvenkin kokoisessa kaupungissa monimuotoisen luonnon lisäämiseen on hyvät edellytykset, ja se voidaan tuoda osaksi asukkaiden arkiympäristöä. Silloin biodiversiteetin lisäämisen maisemallisista arvoista, terveysvaikutuksista ja ympäristökasvatuksesta saadaan suurin hyöty. Alla on selostettu yhdeksän ydinkohtaa, jotka esitämme lisättäviksi kaupungin keinovalikoimaan luonnon monimuotoisuuden vaalimiseksi.

1. Tunnustetaan luonnonsuojelun tärkeys

Asetetaan kaupungille kunnianhimoinen tavoite luonnon monimuotoisuuden edistämiseen: pyritään biodiversiteetin vaalimiseen julkilausutusti.Käytetään aktiivisesti kaikki mahdollisuudet uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseksi. Asetetaan tavoitteeksi, että uusia menetelmiä kehitetään yhdessä yritysten, yhdistysten ja kansalaisten kanssa siten, että kokemukset ja osaaminen monipuolistuvat ja että uudet toimintatavat voivat levitä seutukunnalla tai valtakunnallisesti, ja että muualta opitut hyvät menetelmät otetaan käyttöön Ylöjärvellä.

2. Perustetaan Ylöjärvelle eri toimialojen yhteinen luonnon monimuotoisuuden lisäämishanke

Käynnistetään kaupungin eri toimijoiden yhteishanke, jossa liitetään monimuotoisen luonnon vaaliminen kaupungin muihin toimintoihin esimerkiksi varhaiskasvatuksen, koulutuksen, hyvinvoinnin, terveydenhuollon, liikunnan, harrastuksien, teknologian, taiteen ja kulttuurin sektoreilta. Yleensä monimuotoisuuden suojelu kohdentuu kaupungeissa alueiden käyttöön, mutta kun aloitteen tekijän rooli annetaan muille kuin luonnonsuojelun tai maankäytön toimijoille, voidaan yhdessä löytää yllätyksellisiä tapoja yhdistää monimuotoinen luonto ja ihmistoiminnot toisiaan vahvistavalla tavalla. Strategiamme mukaisesti on mahdollista aloittaa kokeilukulttuurin hengessä ja sen jälkeen skaalata hanketta eri sektoreille.

3. Vahvistetaan ja monipuolistetaan maankäytön merkintätapoja

Luonnonsuojelualueet ovat tärkeä, perinteinen ja välttämätön tapa turvata arvokkaita alueita. Luontokadon torjunta vaatii sen ohella muitakin ratkaisuja, sillä suuri osa harvinaistuvista eliölajeista ja elinympäristöistä jää suojelualueiden ulkopuolelle.Tunnistetaan muita kuin luonnonsuojelulailla rauhoitettavien alueiden merkittäviä tyyppejä ja kehitetään tapoja niiden merkintään ja huomioimiseen kaupungin eri toimissa. Luodaan uusista aluetyypeistä sellaisia, että monimuotoisuutta vahvistetaan niissä aktiivisesti ja suojelu yhdistetään muihin maankäytön toimintoihin. Tarkastellaan monimuotoisuuden huomioimisen kirjaamista myös kaupungin tontinluovutusten ehdoissa. Kaupungin maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa otetaan käyttöön uudenlaisia maankäytön tyyppejä, merkintätapoja ja hoitoluokituksia. Kehitetään uudenlaisia kaavamerkintöjä esimerkiksi uhanalaisten eliölajien, elinympäristöjen ja luontotyyppien vaalimiseen ja niiden lisäämiseen. Ollaan aktiivisesti mukana luomassa seudullisesti uusia tällaisia merkintätapoja yhdessä muiden kaupunkien ja toimijoiden kanssa.

4. Lisätään ekologinen ennallistaminen kaupunkien metsien hoidon työkalupakkiin

Kaupunkien metsien hoitoa on yleensä suunniteltu metsätaloudesta periytyvillä menetelmillä kuten päätehakkuilla ja harvennuksilla. Ekologisen ennallistamisen lisääminen kaupunkien metsien hoidon työmenetelmiin monipuolistaa kaupungin metsien hoidon tapoja.Monimuotoisuudeltaan heikentyneiden alueiden luontoarvoja voidaan palauttaa ekologisen ennallistamisen avulla, esimerkiksi lisäämällä lahopuuta tai kulottamalla. Sekä lahopuu että palanut puuaines ovat tärkeitä monelle uhanalaiselle eliölajille. Palanut metsä on myös vaikuttavan näköinen ja olisi vetovoimainen ulkoilualue, jossa kaupunkilaiset voisivat seurata luonnon kehittymistä palon jälkeen.

5. Vaalitaan suunnitelmallisesti kaupungin uhanalaisia eliölajeja

Kehitetään paikkakunnalle tyypillisten uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä ohjelmallisesti ja strategisesti. Tunnistetaan uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja vaalitaan niiden nykyisiä elinympäristöjä suojelemalla ja hoitamalla.Tehostetaan suojelua ennallistamisella, jonka avulla kohteena olevaa lajia lisätään uusille sille soveltuville alueille. Huomioidaan valitut eliölajit strategisissa suunnitelmissa, linjauksissa ja maankäytön kaavamerkinnöissä, hoitoluokituksissa ja luonnonsuojelualueita perustamalla.Alueet eliölajien elinympäristöjen vahvistamiseksi valikoidaan siten, että uhanalaisten lajien suojelu on sovitettavissa muihin maankäytön tavoitteisiin. Yhdistetään kohteena olevan eliölajin vaaliminen ja kaupungin muut toiminnot toisiaan vahvistavalla tavalla.Muodostetaan osaamis- ja oppimisverkostoja valittuun eliölajiin liittyen esimerkiksi yritysten ja yhdistysten kanssa.Tutkitaan ja luodaan menetelmiä lajin yksilöiden kasvattamiseksi kenties myös viljelemällä. Viljelyllä tuotettuja yksilöitä voidaan siirtää luontoon eliölajin uusien elinympäristöjä perustettaessa.

6. Perustetaan kaupunkiniittyjä tukemaan paikallisia kasvilajeja

Kehitetään kaupungille oma niittykasvien siemenseos, jossa suositaan paikallisia luonnonkukkia.Niitty on joustava tapa lisätä monimuotoisen luonnon edellytyksiä kaupungeissa. Niittyjä voi perustaa monenlaisiin ympäristöihin: puistoihin, nurmikoille, tienpientareille… Perustetaan uudet niityt siten, että ne vahvistavat ja lisäävät paikallisen lajiston elinvoimaa ja kytkeytyneisyyttä. Niityllä voidaan vaalia myös paikallisten uhanalaisten hyönteislajien ravintokasveja. Kasvilajien valikoimisessa voidaan harvinaisten lajien lisäksi painottaa kulttuurilajeja, jotka ilmentävät mennyttä vaihetta kaupungin historiassa.

7. Lisätään lahopuun määrää kaupungin viheralueilla

Lahopuun puute metsissä on Suomessa merkittävin yksittäinen tekijä, joka aiheuttaa eliölajien harvinaistumista ja uhanalaistumista. Lahopuuta voidaan lisätä kaupunkien metsissä, avoimilla niittymäisillä alueilla ja rakennetuissa puistoissa. Määritellään lahopuun lisäämisen tavoitteet ja toteutustavat.Lisätään lahopuuta kaupungin viheralueilla – esimerkiksi leikkipuistoissa – siten, että se vahvistaa samalla alueiden esteettistä ja toiminnallista merkitystä. Kokeillaan uudenlaisen viheraluetyypin, lahopuupuiston perustamista. Sinne voidaan järjestelmällisesti siirtää kaupungista kaadettuja puistopuita lahoamaan. Tehdään kokeiluita lahopuilla elävien kääväkkäiden tai kovakuoriaisten aktiiviseksi kasvattamiseksi.

8. Lisätään pienelinympäristöjä kaupungissa

Kehitetään pienimuotoisia ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen. Pienelinympäristö eli mikrohabitaatti on pienialainen kohde, joka sopii jonkin eliölajin tai lajiryhmän elinympäristöksi. Se voi olla esimerkiksi kuollut puu, lammikko, oksista tehty keko, kivikasa, pienialainen niitty, eräänlainen paahdetasku, lehtikasa, pensas tai järeä vanha puu.Pienelinympäristöjä voidaan lisätä myös monenlaisiin ihmisen voimakkaasti muokkaamiin paikkoihin, vaikkapa puistoihin ja tiealueille. Selvitetään kaupungin eri alueille sopivia pienelinympäristöjä ja luodaan malleja, joiden avulla niitä voivat tuottaa omatoimisesti myös kaupunkilaiset, yhdistykset ja yritykset.

9. Vahvistetaan asukkaiden osallistumista luonnonhoitoon

Kehitetään toimintatapoja kaupunkilaisten osallisuuden lisäämiseen luonnonhoidossa ja -suojelussa. Opastetaan ja kannustetaan heitä vaikuttamaan konkreettisesti lähiympäristöönsä. Muodostetaan kohteiden luonnonhoidon säännöt yhdessä asukkaiden kanssa.Paikalliset asukkaat ja yhteisöt voivat olla merkittävässä roolissa luonnonsuojelun uusien menetelmien kehittämisessä. Kaupunki voi tunnistaa ja edistää paikallisia ratkaisuja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen sekä kannustaa ja aktivoida asukkaita toimimaan monimuotoisen elinympäristönsä hyväksi.

Lähde: Nieminen ”Kaupungit luonnon monimuotoisuuden vaalimisen kärkeen”, 2021″

On feministisen elinvoiman aika!

Yhteisöt, jotka ottavat kaikki ihmiset mukaan, pärjäävät paremmin. Diversiteetti toimintaympäristössä on kasvun tae.

Lieneekin niin, että nurkkakuntaisuus ja nykyajassa huonosti resonoiviin taantumuksellisiin näkemyksiin tarrautuminen johtaa yksipuolisiin ja siksi pitkällä aikavälillä huonoihin valintoihin, esimerkiksi kaupunkien vetovoimaa koskevissa päätöksissä.

Suomen kaltaisessa kooltaan pienessä maassa pitäisi osata tehokkaammin hyödyntää kaikkien ihmisten potentiaali. Samoin pitää tehdä myös täällä Ylöjärvellä. Sen vuoksi väitän, että nyt on feministisen elinvoimapolitiikan aika, pienen piirin äijärinkien sijaan.

Feministinen elinvoimapolitiikka tarjoaa modernin yhteiskunnan keinot mukaanottavaan ja eri väestöryhmien risteävät näkökulmat huomioivaan avoimeen ja osallistavaan toimintatapaan.

Kun puhutaan neutraalista tai perinteisestä elinvoimapolitiikasta, tarkoitetaan usein lähes yksinomaan keski-ikäisten ja sitä vanhempien valkoihoisten, kantasuomalaisten heteromiesten lähtökohtia. Heillä on muita useammin yliedustettuna valta ja vakiintuneet verkostot, joilla vaikuttaa päätöksentekoon joko vilpittömästi tunnistamatta tai tietoisesti tunnustamatta muiden väestönryhmien eristyisnäkökulmia. Aiheesta on kirjoittanut myös Silja Keränen. (https://ajatuspajavisio.fi/ajankohtaista/analyysi-feminismia-elinvoimapolitiikkaan)

Ylöjärvenkin elinvoimapolitiikassa on tehty aiemmin paljon tulosta, mutta nyt myös täällä on herätty siihen, että 2000-luvun alun kasvutahti voi olla vaihtumassa muuttotappioksi, vaikka kasvun veturi naapurissa porskuttaa lujaa eteenpäin. Kauhistelemme väkiluvun kasvun pysähtymistä, mutta toimenpiteissä huomio on yhä muualla kuin siinä joukossa, joka tutkimusten mukaan ratkaisee aluekehityksen suunnan: nuoret naiset. Tätä ilmiötä ovat avanneet meille mm. kaupunkikehityksen asiantuntijat Eero Holstila ja Timo Aro.

On huomattu, että esimerkiksi teollisuuden työpaikkojen sijainti ei ole peruste asuinpaikan valintaan, vaan valinnat tehdään kaupungin opiskelumahdollisuuksien, elämystarjonnan ja liberaalin ilmapiirin perusteella. Panostukset päätöksenteossa aiemmin ehkäpä vähäpätöisemmiksi miellettyihin ns. pehmeisiin asioihin kuten koulutus, luonto, kulttuuri, taide ja arjen arkkitehtuurin estetiikka voisivat tarjota mielenkiintoisempaa ja houkuttelevampaa kaupunkia myös naisille.

Onkin tarpeen pohtia, mitkä näistä edellä mainituista on ollut tapana huomioida Ylöjärven elinvoimapoliittisissa suunnitelmissa, päätöksissä ja linjauksissa tähän mennessä. Tai sitä, kuinka huomioiva ja houkutteleva on Ylöjärven yleinen ilmapiiri? Miten suhtaudutaan maailmalta tänne muuttaneisiin kuntalaisiin? Entä onko eri vähemmistöjä huomioitu kaupungin elinvoimapolitiikassa?

Kun asukkaiden profiili monimuotoistuu, on se myös elinkeinojen monimuotoistumisen lähde. Toivonkin lisää arviointia siitä, miten elinvoimaan olennaisesti kytkeytyvällä kaupungin elinkeinopolitikalla on osattu huomioida eri näkökulmien moninaisuutta: yrittäjien taustojen moninaisuutta, toimialojen ja yritysten kokoluokkien moninaisuutta, ja mm. miten kaupungin elinkeinopolitiikan keinoin on pystytty tukemaan myös naisvaltaisia aloja.

Nyt on korkea aika haastaa niin kaupungin nykyiset ja tulevat päättäjät kuin viranhaltijatkin tarkastelemaan elinvoimapolitiikkaa kokonaisuudessaan feministisesti; päätösten ja suunnitelmien vaikutusten arvioinnilla useista risteävistä näkökulmista.

Uusi valtuusto aloittaa elokuussa. Tulevassa valtuustossa tulisi olla nälkää rohkeammalle strategiselle ajattelulle ja sellaisille suuntavalinnoille, joissa huomioidaan niin nuorten naisten houkutteleminen kuntaan ennen kaikkea asumaan, mutta myös ansiotöihin tai yrittämään, kuin myös eri taustaisten ihmisten mukaanottamisen mahdollisuudet elinvoiman lisäämiseksi. Kuntavaalit ja niissä äänestäminen ovat tärkeitä, jotta päätöksentekijöiden joukko monipuolistuu, ja ymmärrys uuden ajan elinvoimapolitiikan kulmakivistä kasvaa.

Mielipide 17.3.2021 YU

Olemme varmasti monet huomanneet, kuinka nykyiset etäolosuhteet hankaloittavat kommunikaatiota. Näin on myös toimielimien kokouksissa. Vaikka ajat ovat raskaat, pieni hitunen armollisuutta muita ihmisiä ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan ei liene kohtuuton vaatimus myöskään kuntapolitiikassa.

Valtuuston kokousten videostriimausta on vihreiden toimesta ehdotettu ja asiaa on valmisteltukin useaan otteeseen. Toistaiseksi muissa ryhmissä ei ole nähty tähän juurikaan kiinnostusta, mutta teknisten mahdollisuuksien parantuessa asia varmasti etenee. Kokousten seuraamisen ei kuitenkaan pidä olla maksullista.

Maanantaina 8.3.2021 keskustelussa ollutta Pride-liputusta on käsitelty lehden pääkirjoitusta myöten. Pride-liputuksessa ei ole kyse kenenkään egosta. Siinä on kyse toimintatavasta, jossa kaupunki julkisyhteisönä puolustaa näkyvästi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Vihreä valtuustoryhmä jätti viime vuoden puolella asiasta valtuustoaloitteen, jossa esitetään sateenkaariliputusta Pride-viikolle. Useat kaupungithan näin jo toimivat. Rohkea edelläkävijä seurannee kehitystä jossain vaiheessa, tosin viiveellä.

Aloitteeseen on vastattu Kuru- ja Viljakkala-neuvostoissa, lapsi-ja nuorisoneuvostossa, mielenterveysneuvostossa, vammaisneuvostossa sekä vanhusneuvostossa. Kritisoimme sitä, että näissä neuvostojen vastauksissa ei ole nähtävissä, että liputuksen tarkoitus ja merkitys kontekstissa olisi ymmärretty tai huomioitu. Myöskään nuorisovaltuuston mielipidettä ei ole kuultu. Nuorisovaltuuston puheenjohtaja ilmaisi kokouksessa nuorisovaltuuston keskustelleen aiheesta ja kannattavan Pride-liputusta.

Kuntalaiskyselyn vastauksia oli 73 kpl ja näistä kuutisenkymmentä ilmoitti kotipaikakseen Ylöjärven. Kritisoimme sitä, että valtuusto menee tällaisessa asiassa näin suppean otannan ja oletettavan vääriin tietoihin perustuvan valmistelun taakse.

Teimme muutosesityksen aloitteen palauttamiseksi valmisteluun. Palautusesitys kaatui äänestyksessä, jolloin keskustelu aiheesta jatkui. Tämän keskustelun kuluessa teimme jo etukäteen muille ryhmille ilmoittamamme muutosesityksen, jossa esitettiin, että valtuusto päättää ottaa liputuksen käyttöön. Vs. kaupunginjohtaja sekä hallintopäällikkö totesivat tehdyn muutosesityksen lailliseksi, mutta maallikkovaltuusto näki muutosesityksen ongelmalliseksi, joten päätettiin äänestää siitä, voiko esityksestä äänestää.

Muutosesitykset kuuluvat päätöksentekojärjestelmäämme. Samanlaisia valtuustossa tehtyjä muutosesityksiä valtuustoaloitteisiin on tehty aiemminkin ja esimerkiksi perussuomalaisten toimesta, mutta tässä tilanteessa useammasta valtuustoryhmästä tulkittiin, ettei valtuusto voi kokousteknisistä syistä tätä liputusasiaa päättää.

Vaikka itse liputuksesta ei äänestetty, voidaan kuitenkin todeta kantojen olevan selvät. Äänestysten yhteydessä kävi ilmi, että Pride-liputuksen kannalla ovat Vihreät, Vasemmistoryhmä sekä vain osa Demareista.

Valtuustotyöskentelyssä välillä tulee vastaan epäselviä ja monimutkaisia tilanteita, sekä epävarmuutta täsmälleen oikeasta menettelystä, ja se on täysin normaalia. Sen vuoksi valtuutetun tehtäviin ei kannata hakeutua, jos pelkää tällaista epävarmuuden tunnetta, kiistanalaisista asioista puhumista tai epäselviä tilanteita.

Minä olen neljä vuotta sitten ilmoittanut olevani käytettävissä edistämään tärkeitä asioita, kuten yhdenvertaisuutta ja turvaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Yritän tätä parhaani mukaan myös jatkossa. Tärkeitä asioita viedään eteenpäin sillä tavalla, että niitä otetaan aktiivisesti puheeksi.

Näkökulma maanantaiseen valtuuston kokoukseen ja Pride-pykälään

Valtuustoaloitteemme Pride-viikon sateenkaariliputuksen lisäämiseksi Ylöjärven liputuskäytänteihin kuului näin:

”Osana kaupungin liputussäännön päivittämisvalmistelua, me Ylöjärven vihreiden valtuustoryhmä esitämme, että kaupunki nimeää liputussääntöön vakituiseksi liputuspäiväksi Pride-viikon liputuksen. Edistykselliset ja yhdenvertaisuuden tärkeäksi arvioineet kaupungit ovat ottaneet liputuskäytänteihinsä pysyvästi Pride-viikon sateenkaariliputuksen. Liputukseen päätyen Ylöjärven kaupunki viestisi näkyvästi kaikkien osallisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vaikka lippu on vain symboli, se viestii kuitenkin vahvasti tavoitteista ja asenteista.

Sateenkaarilippu viestii ihmisten yhdenvertaisuutta, joka läpileikkaa kaikki väestöryhmät.

Ylöjärven vihreä valtuustoryhmä”

Aloitteen vastaukset Kuru- ja Viljakkala-neuvoistosta, mielenterveysneuvostosta, vanhusneuvostosta jne mielestäni osoittivat, että asiaa ei oltu valmisteltu riittävällä ymmärryksellä ja tarkkuudella. Ei niitä voinut hyväksyä.

Kuntalaiskyselyyn oli vastannut 73 henkilöä, joista noin 60 ilmoitti olevan ylöjärveläisiä. Tällaiseenko valmisteluun pitäisi näin merkittävä päätös perustaa?

Timo Halttula (vihr.) piti erinomaisen ryhmäpuheen ja teki muutosesityksen.

APJ, Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on saanut kaupungissamme näkyvyyttä ja keskustelua viimekesästä alkaen. Joskin näkyvyyttä on saanut myös puolustamisen vastustaminen. Näkyvyyden ja keskustelun on mahdollistanut sateenkaarilippu. Tämä kertoo lipun voimasta symbolina. Ilman, että yhtäkään lippua on salossa, puhe on käynyt kuumana.

Tiesitkö, että seksuaalivähemmistöön kuuluvia on tässäkin virtuaalisessa valtuustosalissa tilastollisesti 2-3 henkilöä. Näyttöruudussasi omiesi viereiset nimikirjaimet – tai omasi saattaa kuulua ryhmään. Jos laskemme mukaan läheisemme, luku nousee nopeasti samassa suhteessa kymmeneen, kahteenkymmeneen. Suurimmasta osata heistä emme tiedä. Sinun lapsesi, lapsenlapsesi tai sinun isovanhempasi. Emme ehkä koskaan tule tietämään. Monien on pidettävä se piilossa tai he pakottavat itsensä niihin normeihin, jotka konservatismi ja pelko normatiivisen vallan heikkenemisestä on betonoinut.

APJ. En aio käydä tässä puheessani läpi kaikkia annettuja lausuntoja, mutta muutama sana lapsista ja nuorista. En voinut uskoa Lapsi- ja nuorisneuvoston lausuntoa asiasta. Lapsi- ja nuorisoneuvoston lausunto oli surullista ja myötä häpeää aiheuttavaa luettavaa. Viesti oli, että seksuaalivähemmistöjen tuki ja tunnustaminen ovat tärkeää, mutta ”liputa itse sateenkaarta ihan silloin kuin haluat”. ”Suomen lippu puolustaa oikeuksiasi.” Hieman laskutavasta riippuen Ylöjärvellä on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria arviolta parisen sataa, tilastollisesti viitisen prosenttia kaikista. Tilastollisesti heistä vajaa puolet kokee kotonaan henkistä väkivaltaa suuntautumisensa vuoksi. Siis kotonaan. Puolet tästä joukosta lisäksi fyysistä väkivaltaa. On aivan selvää, että väkivalta kodin ulkopuolella ei ole harvinaisempaa. ”Liputa siis itse sateenkaarta silloin kuin haluat!”

Mutta kun, eihän kaikille ihmisryhmille voida omaa liputusta järjestää, on aika vallalla oleva käsitys tässäkin salissa. Sitten pitäisi liputtaa vanhuksille, liikuntarajoitteisille, kielivähemmistöille, lyhytkasvuisille, maahanmuuttaneille, saamelaisille ja niin edelleen. Ymmärtämättömyys ja perehtymättömyys kukoistaa. Ei oivalleta, että seksuaalivähemmistöjä on kaikissa ihmisryhmissä. Tämä paistoi läpi kaikista annetuista lausunnoista. Paistoi ehkä myös ylikorostunut arvokonservatiivius ja heteronormatiivisuuden ylistys.

APJ. Suomen lippu – tuo isänmaamme vapauden symboli. Itselläni tulee ns roska silmään, kun sitä nostetaan salkoon. Ohi kulkiessani käsi hakeutuu pipolle sen pois ottamiseksi. Kunnioituksesta. Muistan ennen kaikkea sotiemme veteraaneja, mutta myös kansallistaitelijoitamme ja urheilijoitamme. Se ei ole kuitenkaan pystynyt reiluun sataan vuoteen olemaan merkkinä vähemmistöjen oikeuksille yhteisömme sisällä. Ei siitä niin kauaa ole, kun vähemmistöön kuuluminen määriteltiin sairaudeksi, jotkut laskevat vieläkin. Se oli myös laitonta. Tänä päivänä sorto on edelleen arkea. Suomen lippu on vapautemme symboli. Vapauden, joka antaa meille mahdollisuuden osoittaa tukemme vähemmistöille näkyvästi myös sateenkaarilipulla kerran vuodessa. Kaikissa maissa tätä vapautta ei ole.

Kasvava määrä, kymmenisen prosenttia suomalaisista kaupungeista liputtaa sateenkaarta pride-viikolla. Ne ovat menestyneitä avarakatseisia ja kasvavia yhteisöjä. Suomen menestyneimmät yritykset liputtavat ja lisäksi koristelevat tunnuksensa sateenkaaren väreihin eri medioissa pride-viikolla. He haluavat osoittaa, että tule sellaisena kuin olet. Me puolustamme yhdenvertaisia oikeuksiasi ja uskallamme tehdä sen näkyvästi.

APJ. Sateenkaariliputus aiheena tekee jakoa avarakatseiselle ja sulkeutuneelle ajattelulle. Lipun symboliarvo on voimakas. Kysyttäessä, valtaosa maassamme kertoo olevansa vähemmistöjen yhdenvertaisten oikeuksien puolella. Vain kysyttäessä. Kun tulee näkyvien tekojen aika, alkaakin olla hiljaisempaa tai korkeintaan mutistaan, että eihän sitä nyt tartte – kaikenlaista. Kohta tapahtuva äänestys osoittaa, millä arvopohjalla ylöjärveläinen valtuusto päätöksiään tekee.”

Timo Halttulan palautusesitys: ”Ylöjärven tulee kaupunkiorganisaationa osoittaa näkyvästi, että se puolustaa ja tukee vähemmistöjen asemaa kaikessa toiminnassaan. Sateenkaariliputukseen osallistuminen on näkyvä osoitus tuesta ja oikeuksien puolustamisesta. Sen puute antaa päinvastaisen viestin. Teen muutosesityksen, että kaupunginvaltuusto palauttaa vastauksen valmisteluun siten, että liputusohje päivitetään ja valtuusto ohjaa päivityksessä Pride-liputuksen kaupungin käytännöksi.”

Muutosesityksen kannatuspuheenvuorossani yritin osoittaa, miksi valtuusto ei voi mennä näiden vastausten taakse, vaan sen tulee osoittaa selkeämpää kokonaisuuksien ymmärrystä ja olla selkeämmin vähemmistöjen asioita edistävien asioiden puolella. En tällä kertaa saanut puhua. En saanut argumentoida. Sen sijaan lipusta vastaan sai käyttää argumentointipuheenvuoroja, jopa asiavirhein. Ne eivät ansaitse palstatilaa.

Jäi ikävä maku asiasta. Varmaan tilanteeseen vaikutti kiire ja kalenterimerkintöjen päällekkäisyys, mutta tämä ei oikein tuntunut johdonmukaiselta.

Asiassa suurta hämmennystä aiheutti Demarien valtuustoryhmän kilpaileva yllätyksenä tehty muutosesitys, joka oli sama kuin minkä Timo Halttula oli juuri tehnyt.

Toivoisin, että voisin lisätä myös Nuvan edustajan Emilja Särkän puheenvuoron, joka oli erittäin erittäin hyvä, mutta valitettavasti minulla ei ole sitä kirjallisena. Sen pääviesti ei kuitenkaan ollut se, pitääkö kaupungin sateenkaariliputtaa vaan se, miksi ei Ylöjärvi ei vielä liputa.

On harmi, että esimerkiksi kaupunginhallitus ei ole kuullut tai kuunnellut Nuvan kantaa. Vähän rönsyillen tästä voisi ottaa koppia: miten toimielimissä, kuten KH:ssa voisi parantaa tätä Nuvan kuulemista.

Tämän kahden samanlaisen esityksen (palautetaan valmisteluun) aiheuttaman äänestyshässäkän ja keskustelun sulkemisen vuoksi meni pakka täysin sekaisin. Valmisteluun palauttamisesta äänestettiin. Ehkä ei täysin ollut selvä, mistä äänestettiin aluksi.

Koko kokoomuksen valtuustoryhmä, perussuomalaisten ja keskustan sekä kristillisdemokraattien valtuustoryhmä oli äänestyksessä valmis hyväksymään vastaksena aloitteeseen esimerkiksi nämä:

• Lapsi-ja nuorisneuvosto: ”jokainen voi halutessaan liputtaa sateenkaarilipulla Pride-viikkoa”

• ”Suomen lippu edustaa kaikkia suomalaisia tasavertaisesti”

• ”Erillisen liputuspäivänantaminen muulla kuin Suomen lipulla yhdelle ihmisryhmälle ei ole tarpeellista.”

• ”19.3 on tasa-arvon päivä, joka on Ylöjärvellä hyväksytty pieneksi liputuspäiväksi, se riittänee Ylöjärvellä kaikkia seksuaalisia suuntauksia koskevana ja kaupunkilaisten yhdenvertaisuuttatukevana tapahtumana. Mikäli Ylöjärvi päättää tukea ennakkotapauksena kymmenien Suomessa hyväksyttyjen vuosipäivien joukosta Pride-viikon ja Pridelipun käyttöä, niin lippuna tulisi olla Suomen lippu. Suomalaisuuden liitto tukee Suomen lipun käyttöä kaikissa liputuksissa.”

• ”osa oli myötämielinen liputuksesta ja osa oli sitä mieltä, että arvokkain tanko olisi pyhitetty jatkossakin vain Suomen lipulle.”

Ja kun äänestyksen jälkeen keskustelu jatkui, päätimme tehdä uuden muutosesityksen: Valtuusto päättää osallistua Pride-viikon liputukseen.

Kaupunginhallituksessa oli kumma kyllä hyväksyttyä tehdä muutosesityksen, että Ylöjärvi ottaa Pride liputuksen käytännökseen.

Käytännössä täysin sama muutosesitys kaupunginvaltuustossa sen sijaan aiheutti valtavan pöyristyksen ja näsäviisasta jälkikuittailua kaupunginvaltuustossa. Ai niin sori, vain naisvaltuutetut ovat näsäviisaita. Miesoletetulta vastaava on huumoria. *Tirsk. Standardit politiikassa kun ovat erilaisia.

Pöyristyksen vuoksi tästä esityksestäni ”Valtuusto päättää osallistua Pride-viikon liputukseen” käytiin kiivaita puheenvuoroja (kaikki ei kuitenkaan tunteet kuumentuen – sillä tunteilukin on sukupuolittunutta politiikassa).

Mm Perussuomalaisten Erja Pelkonen (?) taisi kritisoida vs. kaupunginjohtajan ja vs. hallintopäällikön kykyä arvioida esityksen laillisuutta.

Paikallislehden pääkirjoituskin tarttui tähän, kun päätoimittaja Ville Mäkinen vertasi (10.3.2021) entisen ja nykyisen viranhaltijakokoonpanon kykyä suoriutua – lainkaan kontekstualisoimatta lukijalle mm. ketkä valtuutetut tätä kritisoivat ja mitä asioita on aiemmin tapahtunut, joilla todennäköisesti on vaikutusta kritiikkiin. Tämä journalismiin liittyvä valtakunnallinen, jopa kansainvälinen muutos on toki laaja, mutta erittäin harmillinen. Hitaus ja kontekstoiminen kunniaan!

Minulla itselläni ei ole substanssiosaamista arvioida sitä, hoitaako viranhaltija tehtäväänsä oikein. Luotan siihen. Esitykseni oli siis laillinen.

Vakuutan, että jos arvio laillisuudesta olisi ollut toinen, olisin vetänyt esityksen pois. Olen vähän pettynyt puheenjohtajiston ja ryhmyreiden yhteistyöhön asiassa. Eipä tämä cooperation juuri tästä näytä kehittyneen, sillä ryhmämme esityksen pääsisältö oli kyllä ryhmyreillä ja valtuuston sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajilla tiedossa ennen kokousta, mutta enpä ennen kokousta saanut sen ongelmallisuudesta mitään yhteydenottoja. Vaikutelmani on, että esityksen ihan suoraan toivottiin epäonnistuvan. Hippiä haluttiin jymäyttää.

Yhtä kaikki pitkän polemiikin jälkeen valtuusto, sen sijaan että olisi ottanut kantaa Pride-liputukseen suoraselkäisesti ja yksiselitteisesti, äänesti siitä, voidaanko muutosesityksestä äänestää. Ei voida.

Asia siis tulee vielä uudestaan toisella muotoilulla ja todennäköisesti valtuutetut tulevat kritisoimaan sitä, kuinka samat asiat pyörivät vuodesta toiseen asialistalla. Tänä kesänä lippu ei valitettavasti kuitenkaan tule kaupungintalon aukiolla liehumaan. Vielä.

Eikä myöskään Merja Lehtosen (vihr) ponsiesitys uudesta käsittelystä liputussääntöjen yhteydessä saanut kannatusta.

On tosi tärkeää, että ymmärrämme ja kunnioitamme toistemme arvopohjaa ja sen vaikuttamista päätöksiin. Minä hyväksyn sen, että arvokonservatiivisin taustoin yhdenvertaisuuden julkilausutussa tuessa nähdään jotakin pelottavaa ja väärää. En tietenkään ole itse samaa mieltä. En vain tässä politiikassa siedä sitä, että asioihin ei saada ottaa kantaa selkeästi ja ymmärrettävästi.

Olen tässä miettinytkin, miksi sitten verhota kantansa eikä osoittaa vastustamistaan selkeästi. Pääseekö usealla rattaalla matkustamisella pidemmälle, kun kuitenkin väestössä on enemmän arvoliberaaleja kuin arvokonservatiiveja? (Toki hei valtuustossa on niitäkin, jotka osoittavat hyvin selkeästi, että vastustavat.)

No okei, okei. Yksinkertaistan toki myös arvokysymyksen liberaali – konservatiivi-kysymykseksi. Joku voi tätä kritisoida ja se on kokonaan toisen debatin aihe. Täältä voi joka tapauksessa lukea lisää: https://www.eva.fi/…/suomalaiset-suhtautuvat-myonteisesti…/

Arvoista puheenollen, minä en esimerkiksi nyt lainkaan tiedä, mikä on sdp:n valtuutettujen tai valtuustoryhmän kanta. Ryhmyri Leena Mankkinen puhui yhdenvertaisuuden tärkeydestä, mutta äänestyksessä tämä ei näy. SDP:n Pride-kanta vaihtelee. Kokoomus puolestaan teki pride-viikolle puoluelogostaan sateenkaariversion, mutta se ei ole näkynyt Ylöjärven perukoille.

Eli hyvä ylöjärveläinen, neuvoni sinulle, jolle sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tukeminen julkisesti liputuksella on mielestäsi tärkeää: asiaa kannattavat oikeasti ne, jotka sitä kannattavat. Perehtyminen siihen, miten valtuustoryhmä äänestää todellisuudessa on aika iso juttu.

#Ylöjärvi #valtuusto #vihreät #blogi

Kuva: Pihla Kuulas

Ai niin. Kiitos omalla ryhmälleni. Kun Timppa oli pitänyt puheensa, ryntäsivät ihanat vihreät kannustamaan ja kannattamaan. Omien tuki jopa ivallisen ilmapiirin keskellä on todella korvaamatonta. Tiedän kyllä niin selvästi, että meidän valtuustoryhmä on samassa veneessä.

Kiitos myös Vasemmistoliiton ryhmälle. Teidänkin kantanne yhdenvertaisuuden puolustajana on kristallinkirkas. Aki ja Anna ovat valtuuston huippupuhujat.

Rautalangasta ja ratakiskosta

Heh, takki ei ole kääntynyt. Sama takki, samoin päin.

Mutta ohoh! Kylläpä joitakin kuntapoliitikkoja harmittaa. Oikein ihmetyksellä ja epäuskoisena olen lukenut. Tässä tekstissä avaan asiaa nyt vielä vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunkikehityksestä sekä vihreistä kuntatavoitteista ainakin jotain tietävänä.

Mielestäni asiaa avaa hyvin Ylöjärven Uutisten juttu (3.2.2021), jossa kuvataan vihreiden lähijuna-avausta tuo pääkohdat esille. ”Junien halutaan pysähtyvän Ylöjärvellä vihreiden puoluehallituksen äskettäin hyväksymässä esityksessä kuuden kaupunkiseudun lähijunaliikenteen pilottikokeiluksi.” Kyseessä on todellakin kuuden kaupunkiseudun lähijunaratkaisu, joka tavoittaa miljoona suomalaista. Lisää voi lukea täältä: https://www.vihreat.fi/ajankohtaista/suomi-lahijunaan/

Ylöjärven Uutiset kirjoittaa: Hän (siis minä Jenni Kiiskinen) painottaa, ettei ”tunnin juna” ole millään tavoin ristiriidassa kakkosvaiheessaan Lielahteen jatkettavan Tampereen ratikkaliikenteen kanssa. Lähijuna ei olisi kilpailija seuturatikalle, joka on ennen kaikkea vahvasti kaavoitukseen ja ydinkeskustan tiivistämiseen – ja siten myös Ylöjärven kasvuun – kytkeytyvä hanke. Tiheämmillä vuoro- ja pysäkkiväleillä kulkeva ratikka on erilainen palvelumuoto ja joukkoliikenteen osa.”

”Tamperelainen (Jaakko) Mustakallio myöntää, että Tampereen seutu on turhan ahdas lisäraiteille, mutta nykyistä voidaan hyödyntää selvästi nykyistä paremmin: – VR:n mukaan lisäliikenne on mahdollinen, jos käyttöaste jää huippuaikoinakin alle 85 prosentin kapasiteetista. Tampereen keskustan ja Lielahden välillä vuoden 2019 huippuajan aste oli 42 prosenttia. Mustakallio on seurannut ilahtuneena varsinkin keskustalaisten myönteisiä reaktioita, mutta edessä on vielä palaveri jos toinenkin ennen kuin ideaa kenties voidaan ryhtyä toteuttamaan. – Nyt keskustellaan hallituksen sisällä budjettirahoista. Myös VR:n ja kaupunkiseutujen sekä kuntien kanssa neuvotellaan, Mustakallio ennakoi.”

Nyt siis Ylöjärvellä mielestäni sekoitetaan kaksi eri asiaa: juna ja seuturatikka.

Ensiksikin JUNA:

= Esim. Parkanon paikallisjuna tai IC-juna Tampereelle.

Mahdollisuus pysähtyä Ylöjärven asemalla (nykyiselläkin raidekapasiteetilla) esim. kerran tunnissa – mikäli VR olisi halukas tähän. Paikallisliikenne ei ole VR:lle tietenkään kultakaivos, joten raideliikennöinnin tuottajana VR ei luonnollisestikaan aktiivisesti tätä edistä. Voi toki kysyä, mikä painoarvo tuottajalla on sanella tilaajalle millaista palvelua tilataan.

Esimerkiksi se IC-juna, joka nyt porhaltaa kaupungin läpi, voisi pysähtyä Ylöjärvellä. Sen sijaan IC-juna ei valitettavasti tule pysähtymään useita kertoja Ylö – Tre –välillä. Vrt. ratikka, jolla pääsee kyytiin ja pois eri pysäkeillä matkan varrella.

Sujuvan, tiivisyhteyksisen ja usein pysähtyvän joukkoliikenneratkaisun edellytys on lisäraide. Tämä ei ole käsittääkseni lähinäköpiirissä. Kustannuksiltaan se on suuri. Toteutumistodennäköisyyttäkin ainakin tulevalla vuosikymmenellä voi arvioida katsomalla väylähankkeita seudullisesti.

Riittävää, kasvavalle väestölle sujuvaa tiivistä joukkoliikennettä ei ole yksi vuoro kerran tunnissa.

Mutta, junayhteys Ylöjärveltä on selkeäsi hyvä ja konkreettinen, melko helposti toteutettavissa oleva keino helpottaa kulkemista Ylöjärven asemalta Tampereen rautatieasemalle tai jopa Helsinkiin asti. Olisi aidosti tarvetta tälle.

SEUTURATIKKA:

= Tiheä vuoroväli, pysäkkejä Ylöjärvellä esim. Leijapuisto, Soppeenmäki, Mäkkylä, Teivo.

Ratikka on ennenkaikkea kaupunkikehityshanke, joka liittyy maankäyttöön, kaavoitukseen ja väestönkasvuun. Palveluna ratikka on erilainen ja sen käytön tarpeet ovat erilaiset kuin junayhteydellä Tampereen asemalle.

Emme tietenkään voi vielä tietää, tuleeko ratikkapäätöstä tulevina vuosina hyväksyä. Asiaan vaikuttaa todella moni tekijä: muuttaako väkeä, saadaanko kaupunkikeskusta tiivistettyä, houkutteleeko Ylöjärvi tai edes Tampereen seutu? Mistä saamme houkuteltua asukkaita ja kuinka paljon? Mihin markkina vetää? Työtä ja visiota tämä vaatii. Megatrendien tunnistamista ja yllätysten taklaamista.

Pitää myös moniäänisesti visioida ja miettiä, mikä on se Ylöjärven identiteetti 2020-luvulle, jota tavoitellaan. Millaiseksi kaupungiksi haluamme kehittyä? Mihin suuntaan menemme? Ei tulevaisuus ole vain jotakin sellaista, joka meitä kohden tulee. Siihen voi aktiivisesti vaikuttaa, ja omilla toimilla linjata suuntaa.

Nythän muuttoliikkeen osalta Ylöjärvi on huolestuttavasti takamatkalla muihin seutukunnan vastaaviin kaupunkeihin verrattuna. Mikäli tämä trendi jatkuu, on tilanne erittäin huono juttu kaupungin elinvoimalle ja sitä myöten taloudelle, ja sen vuoksi myös yhdenvertaisille julkisille palveluille.

Ei minunkaan mielestä ratikkaa kannata rakentaa keskelle peltoa, mutta keskelle tuhannen asukkaan asuinaluetta se kannattaa tehdä.

Siksi me haluamme pitää ratikkavaihtoehdon aidosti mukana.

Siksi me emme puolla (yllätyksellä eteen pätkähtäviä) muutosesitysäänestyksiä, joissa ratikan suunnitteluun sitoutumista yritetään himmata. Let’s face it. Perussuomalaisten ja keskustan tavoite on ratikkasuunnittelusta ja ratikkaoptiosta irtautuminen, eli toisin sanoen ratikkaikkunan sulkeminen. Se on vastuutonta tulevien valtuustojen käsien sitomista. Nyt valitetaan, kuinka muut valtuutetut eivät ole kannattaneet näitä esityksiä, mutta ajattelen, että niiden sisältö on ollut IRTAUTUA RAITIOTIESTÄ, eikä mitään konkreettista lähijuna-avausta ole tuotu esille.

Minä en ole missään vaiheessa halunnut irrottautua ratikkaoptiosta.

Mielestäni option hylkääminen ei ole järkevää eikä vaihtoehtona ratikalle vaikkapa ps-leiristä tarjottu bussiliikenne edistäisi hinku-tavoitteita tai henkilöautosuoritteiden vähenemistä tai kaupunkien maankäytön tehokkuuden parantamista. Se ei myöskään vastaa lainkaan väestön muuttoliikenteen haasteisiin Ylöjärvellä.

Liitteenä muuten 2.11.2020 kaupunginvaltuuston pöytäkirja, josta näkyy kuinka kaupunginvaltuusto yksimielisesti on hyväksynyt linjausvaihtoehdot (ja kaavavaraukset).