Yritykset edistämään ympäristön suojelua

Tiesitkö että jo nyt, mutta varsinkin aivan lähitulevaisuudessa yritykset kilpailevat asiakkaidensa suosiosta entistä enemmän sillä, että kuka osaa ja kykenee ottamaan toimintansa ympäristönäkökulmat parhaiten huomioon. Suomalaiseen tapaan yritykset kyllä noudattavat voimassaolevaa ympäristölainsäädäntöä asiallisesti. Jotkut edistyneet yritykset ovat ottaneet ympäristönäkökulmien huomioimiseen avuksi ja viitekehykseksi kansainvälisiä standardeja. Lainsäädännön noudattaminen antaa siis toiminnalle perustason. Parhaille se ei riitä. Parhailta yrityksiltä vaaditaan enemmän ja he vaativat itseltään enemmän. Perustason vaatimukset täyttävä on perustason toimija. Yritysten on paikallaan miettiä omaa toimintaansa ympäristökysymyksissä ja varsinkin siitä näkökulmasta, että miten ne edistävät liiketoiminnan kehittymistä.

Liiketoiminnan kehittäminen on sopusoinnussa ympäristön huomioimisen kehittämisen kanssa. Tämän väitteen tueksi on muutamia ajureita. Eräs voimakas ajuri on, että asiakkaat vaativat yritykseltä vastuullista ympäristöpolitiikkaa. Erityisesti viimevuonna julkaistut uudet ennusteet maapallon ilmaston lämpenemisen tilasta ja tulevaisuuden skenarioista on lisännyt ostajien aktiivisuutta painottaa hankinnoissa ympäristönäkökulmia.

Kun katsoo jopa kouluikäisten ilmastoaktivismia mielenosoituksineen, voidaan todeta ettei kehitys tässä asiassa ei ole vähenevä. Panostus ympäristönäkökulmien huomioimiseen voi toki lähteä myös siitä, että se on suoraan yrityksen arvojen mukaista. Panostetaan jo enne asiakkaan vaatimusta. Siitä voi olla yrityksen toiminnalle monia hyviä seurauksia. Kilpailijat jäävät arvo- ja imagolähtökuoppaan ja asiakkaat suosivat. Tämän lisäksi työnantajamielikuva on huipputasolla ja yritys rekrytoi alan parhaat osaajat.

Viherpesua pitää kuitenkin välttää. Ympäristömyönteiseksi ja -ystävälliseksi yritykseksi ei tulla yhdessä yössä tai sillä, että julistetaan asia. Matka on pitkä ja yleensä se vaati toimintakulttuurin muutosta. Se vaatii aina johdon voimakasta sitoutumista. Ne yritykset jotka ovat ajoissa liikkeellä saavuttavat etumatkan jota ei niin vaan kurota enää umpeen. Edelläkävijät saavuttavat parhaat markkina-asemat.

Ruoka on ilmastokysymys

Ruuan ilmastovaikutukset on jostakin syystä itselleni hieman kuumottava aihe kirjoittaa. Haluan puhua aiheesta, mutta tehdä sen positiivisesti sekä yksilönvapautta ja moninaisuutta kunnioittaen. Ruoka on hyvin henkilökohtainen ja intohimoja herättävä keskusteluaihe, enkä tietenkään halua loukata ketään tai moralisoida. Aihe sytyttää.

Ilmastosta puhuttaessa pitää puhua myös ruuasta: mitä tuotetaan ja mitä kannattaa tuottaa kokonaisuutta ajatellen. Mitä kulutetaan ja miten kulutuskäyttäytymistä pitäisi muuttaa. On kiistatonta, että se millaisia määriä eläinkunnan tuotteita syömme Suomessa ja muualla länsimaissa, ei ole missään määrin tolkullista. Ruokavaliomme hintana on mm. globaalisti järjettömät metaanipäästöt; jokien, järvien ja valtamerten dead zonet; ilmaston lämpenemisen kiihtyminen (metsien raivaaminen pelloiksi); ruokaresurssien karmaisevan epätasainen ja epäeettinen jakautuminen; julmuus luontokappaleita kohtaan, jne. jne.

Lihalla mässäämisen pitää rauhoittua, ja mitä suuremmissa määrin tämän vesi-intensiivisen ja hiilijäljeltään ison ruoka-aineen arkibulkkimaine lautasella, sen kuluttaminen sen kummennin tiedostamatta tai jopa sen roskiin kaapiminen pitää lopettaa. Vaikka suomalaisten lihankulutus puolitettaisiin, olisi se 1970-luvun tasolla ja tämäkään ei ehkä riitä. Linkin artikkelissa kulutuksen leikkaaminen olisi vieläkin radikaalimpaa. Itse soisin, että yhteiskunnan porkkanoilla (pun intended) kannustettaisiin uudenlaisia ajatus- ja toimintamalleja ruuan kulutuksessa, alkutuotannossa sekä teollisuudessa. Pelloilla pitäisi kasvattaa lihakarjan rehukasvien sijaan kasviksia ja viljoja ihmisravinnoksi. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden pitäisi olla arvostettua juhlaruokaa.

Jo kouluissa pitäisi kasvattaa paremmin lähiruoka- ja satokausiajatteluun tulevaisuuden kansalaistaitona. Myös verotuksen ja lainsäädännön keinoin pitäisi ohjata tuotantoa ja kulutusta ekologisesti ja eettisesti kestävään suuntaan. Kuluttajan vastuulle jäisi vaatia ostokäyttäytymisellään kasvisruokaa, vegaanista ravintoa lähiravintolossa ja lounaspaikassa sekä enemmän laadukkaita ja lähellä tuotettuja kasviperäisiä tuotteita kaupan hyllyille. Viikossa on seitsemän päivää. Kasvisruokapäivä kerran viikossa ei enää riitä.

Kasvisruokapäivä kerran viikossa ei enää riitä.

15.10.2018

Tämän viikon uutisia on tottakai ja onneksi hallinnut ilmastonmuutos. On tärkeää, että aihe nostetaan monessa esiin. Viikonloppuna tämä artikkeli osui myös minun silmiini: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005863309.htmlRuuan ilmastovaikutukset on jostakin syystä itselleni hieman kuumottava aihe kirjoittaa. Haluan puhua aiheesta, mutta tehdä sen positiivisesti sekä yksilönvapautta ja moninaisuutta kunnioittaen. Ruoka on hyvin henkilökohtainen ja intohimoja herättävä keskusteluaihe, enkä tietenkään halua loukata ketään tai moralisoida. Aihe sytyttää.Ilmastosta puhuttaessa pitää puhua myös ruuasta: mitä tuotetaan ja mitä kannattaa tuottaa kokonaisuutta ajatellen. Mitä kulutetaan ja miten kulutuskäyttäytymistä pitäisi muuttaa. On kiistatonta, että se millaisia määriä eläinkunnan tuotteita syömme Suomessa ja muualla länsimaissa, ei ole missään määrin tolkullista. Ruokavaliomme hintana on mm. globaalisti järjettömät metaanipäästöt; jokien, järvien ja valtamerten dead zonet; ilmaston lämpenemisen kiihtyminen (metsien raivaaminen pelloiksi); ruokaresurssien karmaisevan epätasainen ja epäeettinen jakautuminen; julmuus luontokappaleita kohtaan, jne. jne. Lihalla mässäämisen pitää rauhoittua, ja mitä suuremmissa määrin tämän vesi-intensiivisen ja hiilijäljeltään ison ruoka-aineen arkibulkkimaine lautasella, sen kuluttaminen sen kummennin tiedostamatta tai jopa sen roskiin kaapiminen pitää lopettaa. Vaikka suomalaisten lihankulutus puolitettaisiin, olisi se 1970-luvun tasolla ja tämäkään ei ehkä riitä. Linkin artikkelissa kulutuksen leikkaaminen olisi vieläkin radikaalimpaa. Itse soisin, että yhteiskunnan porkkanoilla (pun intended) kannustettaisiin uudenlaisia ajatus- ja toimintamalleja ruuan kulutuksessa, alkutuotannossa sekä teollisuudessa. Pelloilla pitäisi kasvattaa lihakarjan rehukasvien sijaan kasviksia ja viljoja ihmisravinnoksi. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden pitäisi olla arvostettua juhlaruokaa. Jo kouluissa pitäisi kasvattaa paremmin lähiruoka- ja satokausiajatteluun tulevaisuuden kansalaistaitona. Myös verotuksen ja lainsäädännön keinoin pitäisi ohjata tuotantoa ja kulutusta ekologisesti ja eettisesti kestävään suuntaan. Kuluttajan vastuulle jäisi vaatia ostokäyttäytymisellään kasvisruokaa, vegaanista ravintoa lähiravintolossa ja lounaspaikassa sekä enemmän laadukkaita ja lähellä tuotettuja kasviperäisiä tuotteita kaupan hyllyille. Viikossa on seitsemän päivää. Kasvisruokapäivä kerran viikossa ei enää riitä.

Ei tehdä enempää velkaa lapsillemme – mistä siis leikataan?

Julkaistu 10.10.2018

Hellekesän kuivuus ja monin paikoin uimakelvottomat vesistöt palauttivat ympäristön tilan keskusteluun. On huomattu, kuinka oleellinen rooli ympäristöllä, luonnolla, monimuotoisuudella on meidän hyvinvointiimme. Huoli ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta meidän sekä lastemme elämään kasvaa. On siis aika huolehtia terveydestämme ja tulevaisuudestamme. On aika vaatia toimia. Julkisen talouden kestävyysvaje, valtionvelka – abstraktit, meidän arjellemme kaukaiset asiat, jotka eivät edes monenkaan elämään vaikuta, nostetaan edelleen (kuten aina ennen vaaleja tai talousarviokierroksia tapana on) keskusteluun. Kehysriihet ja budjetit laaditaan lyhytnäköisesti eurovelka edellä. Hoetaan, kuinka lapsille ei saa jättää epämääräistä eurovelkaa, mutta miten heille voidaan jättää näin massiivinen ilmastovelka korkoineen, joka todellistuu meilläkin nopeammin kuin uskommekaan. Ilmastovelka, ilmaston muutoksen torjuntaan tarvittavien toimenpiteiden riittämättömyys onkin sivuutettu. Hiilinielujen merkitystä ei oteta vakavasti, vaan suunnitellaan arvokkaiden metsiemme kippaamista sellukattiloihin tulevien vuosikymmenien aikana. Soita turmellaan turveteollisuuden käyttöön. Lentoliikennettä tuetaan. Vanhoja tapoja ja taustavaikuttajien tarpeita ei onnistuta vieläkään kyseenalaistamaan, niistä pidetään kiinni ilmaston kustannuksella.Ilmastonmuutoksen torjuntatyö vanhojen ja suurimpien poliittisten puolueiden suunnalta ei siis vaikuta olevan tarpeeksi tarmokasta ja vakavaa. Tavoitteiden pitäisi olla kunnianhimoiset ja toimet tavoitteiden saavuttamiseksi pitäisi asettaa realistisesti niin, että tavoitteet saavutetaan. Pitäisi olla selkeä, tietoon pohjautuva tiekartta ja tahtoa sen toimeenpanemiseen. Vapaaehtoiset tankkausmaksut tai pelkkä kuluttajakäyttäytymisen muutos eivät asiaa ratkaise. Jopa markkinatkin pyytävät ilmastoregulaatiota päättäjiltämme. Saavutetuista eduista voidaan tinkiä ja eri poliittisten ryhmien pitäisikin esittää uudenlaisia leikkauslistoja. Miten leikataan päästöjä? Miten leikataan vanhoja rakenteita ja tehdään tilaa uusille?On nurinkurista, että valtionjohto puhuu ilmastosta saamatta aikaan edes massiivisten fossiilisten polttoaineiden tukien karsimista. Voidaanko edes nämä lopettaa? Kun oikeastaan meillä olisi jo pikemminkin kiire tehdä ekologisia investointeja joilla rakennetaan fossiilivapaata yhteiskuntaa. Ilmastoinvestoinnit ovat tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä turvallisuus- ja terveysinvestointeja. Niitä ei voida venyttää sillä aika loppuu käytännössä kesken. Ilmastonmuutos tulisi nostaa aidosti budjetteihin ja toimenpideohjelmiin kaikilla hallinnon aloilla ja kaikilla päätöksenteon tasoilla. Meidän aikuisten velvollisuus on tehdä yhteistyössä kunnista, maakunnista ja koko maasta hiilineutraali; ekologisesti kestävä hyvinvointiyhteiskunta.


Lukusuositukset: http://bios.fi/uutiskirje-09-2018/ (uutiskirje) http://bios.fi/suomen-ilmastopolitiikka-kriisissa/ (Suomen ilmastopolitiikka kriisissä)