UutisOivan vaaligallup, osa 1

Vastaukseni UutisOiva-lehden vaaligallupiin:

1. Millainen kokemus sinulla on politiikasta?

2. Mitä asioita arvostat eniten suomalaisessa yhteiskunnassa?

3. Mitä asioita haluaisit tulevalla vaalikaudella viedä eteenpäin?

1.      Toimin Ylöjärven kaupunginvaltuutettuna ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana. Minulla on kokemusta myös poliittisesta järjestötoiminnasta. Politiikka on minulle keino rakentaa parempaa maailmaa demokraattisesti ja moniäänisesti. Kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä, ja silti tehdään yhteistyötä parhaalla mahdollisella tavalla. Pitää sanoa mielipiteensä ja puolustaa sitä sekä kuunnella aidosti muita.

2.      Suomalaisen yhteiskunnan suurin vahvuus on tasa-arvon ja osaamisen huikea kasvutarina itsenäisyyden alkuajoista lähtien. Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen. Meillä on läheinen luontosuhde ja halu auttaa heikompaa.

3.    Minulle tärkeimmät asiat, joihin politiikalla voi vaikuttaa ja joihin myös pitäisi vaikuttaa on eriarvoistumisen pysäyttäminen ja vähentäminen. 
Tähän esimerkkinä on kaikkein pienituloisimpien tukeminen, sosiaaliturvauudistus vihreiden mallin mukaisesti perustulon suuntaan: yhden luukun periaate ja kannustava eikä kyykyttävä yhteiskunnan tuki. Sukupuolten tasa-arvoa edistävät uudistukset (mm. perhevapaauudistus) pitää myös viedä eteenpäin. Erityisen tärkeää on lasten ja nuorten yhdenvertaisuus, samanlaiset mahdollisuudet kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja kukoistaa. Koulutus on tässä aivan avainasemassa. Tämä taas vaatii varhaiskasvatukseen ja koulutukseen ja osaamiseen satsaamista. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja sellaiset päätökset, joilla edetään kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, jotta maapallolla olisi hyvät edellytykset elää myös tulevaisuudessa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesistöjen suojelu ovat myös minulle tärkeitä teemoja.

Minna Canthin päivän tasa-arvolounaan puhe 19.3.

”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Hyvät lounasvieraat. Tänään 19.3. on Minna Canthin päivä, joka on myös tasa-arvon päivä.

1844 – 1897 elänyt Minna Canth oli suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Minna Canth ja tasa-arvo saivat vakiintuneen liputuspäivänsä vuonna 2007. Minna Canthista tuli kahdeksas suomalainen merkkihenkilö, ja toistaiseksi ainoa nainen, joka on saanut oman liputuspäivänsä.

Canthin elämäntyö tienraivaajana, teräväsanaisena kirjoittajana ja kärkevänä kannanottajana on vaikuttanut suuresti Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi.

Canthin tekstit kuvasivat realistisesti ajan keskeisiä epäkohtia. Kantavia teemoja olivat naisten aseman ajaminen ja vähäosaisten puolustaminen. Tunnetuimpia teoksia ovat Työmiehen vaimo ja Anna Liisa.


”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”

Naisten oikeuksista puhuttaessa puhumme ennen kaikkea yhtäläisistä ihmisoikeuksista.

Kiitos Minna Canthin ja monen muun yhteiskunnallisen vaikuttajan ja vahvan naisen olemme menneet eteenpäin. Nykyisin me Suomessa olemme naisten oikeuksien edelläkävijöitä ja tasa-arvo tunnustetaan lainsäädännön tasolla sekä lähes jokaisen yksilön mielipiteissä ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia.

Nykypäivänä tasa-arvon ongelmat yhteiskunnassamme koskevat kaikkia sukupuolia. Erityisesti ja räikeimpänä tasa-arvo ja yhdenvertaisuusloukkauksena sukupuolivähemmistöjen itsemääräämisoikeuksien rajoittaminen. Sen vuoksi tarvitsemme esimerkiksi pikaista päivitystä Suomen translakiin.

TÄMÄN LISÄKSI TASA-ARVON TOTEUTUMISEN TIELLÄ ON TYTTÖJEN JA NAISTEN TURVATTOMUUS, HEIDÄN KOKEMA SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ SEKÄ VÄKIVALTA.

Euroopan Unionin perusoikeusviraston tutkimuksen (2014) mukaan Suomessa 47 % kaikista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta. EU:n keskiarvo on 33 %. 
Suomessa 71 % naisista on kokenut jonkinlaista seksuaalista häirintää täytettyään 15 vuotta. EU:n 28 jäsenvaltion keskiarvo on 55 %.

Lähisuhdeväkivalta koskettaa liian montaa naista. Pääosin uhrit ovat naisia ja tekijä oma puoliso. Suomessa on liian vähän turvakoteja. Mutta lisäksi meiltä puuttuvat myös matalan kynnyksen palvelut lähisuhdeväkivallan uhreille.

Hyvät kuulijat. Avaimet tasa-arvoon meillä ja muualla löytyvät koulutuksesta.

”Kuitenkin puhutaan alin-omaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Kuitenkin. Lukutaito ja sen myötä oppimistulokset näyttävät laskevan poikien kohdalla hälyttävästi. Ovatko tähän syynä opetusmateriaalit, menetelmät vai yleisesti liian tiukat lokerot ja rooliodotukset siitä, millainen on sopiva tapa olla poika. Koulu saattaa edelleen ruokkia ja kannustaa ‘kilttien tyttöjen’ käytösmalliin ja tyttöjen koulumenestys on poikia vahvempaa. Entä ne joille nämä roolit eivät istu?

Nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymisen riski peruskoulun päättyessä.

Tarvitsemme tasa-arvoa, sukupuolesta riippumatta lasten omaa potentiaalia kukoistukseen nostavaa koulua.

Suomen tasa-arvo-ongelmista puhuttaessa ei voi olla mainitsematta työelämää: 

Naisten ja miesten välistä palkkaeroa ei ole saatu oikaistua. Tällä hetkellä naisen euro on 83 senttiä. 

Naisvaltaisten alojen yrittäjien keskeinen ongelma ovat yhä myös perhevapaakustannukset, jotka jäävät äidin työnantajan maksettavaksi.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yhä hankalaa. Naisilla on miehiä enemmän pätkätyösuhteita ja vastentahtoista osa-aikatyötä.

Työuran pätkittäisyys lisää taloudellista eriarvoisuutta naisten ja miesten välillä. Työelämään tasa-arvoa lisääviä korjaustoimenpiteinä pitää vaatia myös raskaussyrjintään puuttumista sekä erilaisia keinoja torjua ketjuttamisia ja perusteettomia määräaikaisuuksia.

Tuloeroilla ja epätasaisesti naisten ja miesten kesken jaetulla lasten kotihoidolla on kasaantuvia vaikutuksia ja taloudellinen epätasa-arvo todentuu entistä selkeämmin eläkeiässä. Kun palkkaero on 17%, eläke-ero on jo 25%. 

Miesten keskieläke oli noin 400 euroa kuussa enemmän kuin naisten. Naiset ovat yliedustettuina eläkeköyhien joukossa – tätä on ehkäistävä eläkeuudistuksessa.

Miehet käyttävät vanhempainvapaista alle 9%. Jos lasten kotihoitoa jaettaisiin tasaisemmin perheissä, naisten työmarkkina-asema kohenisi, isien asema perhe-elämässä sekä molemman vanhemman ja lasten välinen kiintymyssuhde paranisi, myös kotityöt jaettaisiin perheissä tasaisemmin ja pikkulapsiperheiden korkeat eroluvut saatettaisiin saada laskemaan.

Näiden rakenteellisten epäkohtien korjaaminen ja näiltä osin tasa-arvon edistäminen ei ole pois keneltäkään. Tasa-arvon edistäminen ei ole nollasummapeliä, vaan kaikkien sukupuolten aseman parantaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Vapautukoon nainen niistäkin harvoista siteistä, joilla hän tuohon mätäiseen yhteiskuntaan on kiinnitetty. Kasvakoon ja valmistukoon itsenäisesti tulevalle tehtävälleen. Ja kun otollinen hetki on tullut, nouskoon hän ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana valtaistuimelle ja ottakoon tehokasta osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen sekä yhteiskunnallisen elämän uudesta järjestämiseen.”

Jokaiselle lapselle yhdenvertainen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen

12.9.2018

Suomessa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä on selkeästi pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen osallistuminen hyödyttäisi erityisesti vähemmän koulutetusta perhetaustasta tulevia lapsia. Subjektiivisen oikeuden rajaus on vaikeuttanut arkea ja valtakunnallisesti pienentänyt lasten varhaiskasvatukseen osallistumista, ja siksi rajaus pitää perua. Ylöjärven vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki keväällä aiheesta valtuustoaloitteen, ja me vihreät olemme yhä asiassa vahvana tukena.

Varhaiskasvatusoikeuden rajausta perustellaan usein erilaisilla myyteillä ja ideologisilla syillä, jolloin tulee vaikutelma, että keskustelijat eivät edes puhu samasta aiheesta. Aiheen ympärille on luotu mielikuva, että rajauksella jotenkin saavuttaisiin parempaa päivähoitoa (ts. että lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen olisi pois varhaiskasvatuksen laadusta), mikä on täysin väärä luulo. Toisaalta mielikuvissa varhaiskasvatusoikeus on näyttäytynyt kotihoito vs. päivähoito –kiistana, jolloin ihmiset pikemminkin puolustelevat omia valintojaan. Monella rajausta puoltavalla tuskin edes on ajantasaista tietoa siitä, mitä varhaiskasvatus todellisuudessa on. Suosittelenkin lämpimästi tutustumaan asiaan.

Päivähoito-oikeus ei tarkoita päivähoitopakkoa, vaan sitä että vanhemmat voisivat itse arvioida oman lapsensa ja perheensä tarpeen varhaiskasvatuspalveluiden käyttäjänä. Päätösvalta ja vastuu olisi perheillä. On virheellinen mielikuva myös olettaa että päiväkodit ovat täynnä, koska liian monet lapset tuodaan varhaiskasvatuksen piiriin. Ei. Päiväkotimme ovat täynnä sen vuoksi, että meillä asuu paljon lapsia, jolloin voisi olettaa, että lapsiperheiden käyttämiin palveluihinkin haluttaisiin panostaa. Laadukas varhaiskasvatus vaatii riittävästi aikaa ja läsnäoloa. Se tukee lapsen kehitystä ja oppimista leikkien ja pedagogisten monipuolisten toimintojen avulla.

Osallistuminen varhaiskasvatukseen on tärkeää sen vuoksi, että monet kansainväliset tutkimukset osoittavat, että juuri laadukas varhaiskasvatus on lapsen kehityksen kannalta erittäin tuloksellista. Koulujemme hyvät oppimistulokset ovat paljolti mahdollisia hyvän varhaiskasvatusjärjestelmämme ansiosta. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus ei myöskään tuo suuria säästöjä. Rajaus ja tarveperustan arviointi lisäävät hallintoa ja byrokratiaa. Vaarana on, että subjektiivisen oikeuden rajaaminen lisää kustannuksia myöhemmin erityis- ja tukipalvelujen tarpeen kasvun vuoksi. Kuluja syntyy myös syrjäytymisestä ja eriarvoistumisesta.Tosiasiassa ja viimeiseksi asiassa on kuitenkin arvoista, jotka ohjaavat, mihin rahaa käytetään. Ovatko päättäjämme valmiita ja kiinnostuneita satsaamaan hyvällä talouspohjalla olevassa kaupungissa resursseja lapsiin ja nuoriin?