Myös europarlamenttivaalit ovat keinoni vaikuttaa

Suomalaisten EU-myönteisyys on huipussaan, uutisoi YLE joitakin päiviä sitten.

Hyvä uutinen! Varsinkin nuoret suhtautuvat myönteisesti Euroopan unioniin. Valitettavaa toisaalta on polarisaation nousu tässäkin asiassa.

Tein itse Iltasanomien vaalikoneen jo jonkin aika sitten ja nyt tein Ylen koneen. Päätin suhtautua tähän vaalikoneeseen hyvin intuitiivisesti ja arvojeni mukaisesti. Ei liene yllätys, että vaalikoneen ehdotuksen ovat lähinnä vihreitä (nuoria) ehdokkaita, feministisen puolueen ehdokas sekä sdp:n ehdokas. Aion toki pohtia äänestysvalintaani huolella, ja vielä en osaa varmaksi sanoa kuka vihreän listan ehdokkaista saa minun ääneni.

Vaalikoneilla on kuitenkin melko tärkeä rooli äänestyspäätöstä miettiessäni. Teen niitä vielä lisää. Tutustun aiheisiin ja vastauksiin vielä huolellisemmin. Äänestän jälleen luultavasti ennakkoon.

***

YLEn vaalikoneen kysymyksistä nousee kolme minulle tärkeintä euroteemaa.

Ilmasto, yhteinen suunta ja ihmisten Eurooppa.

Mitä näillä tarkoitan?

  1. Ilmastonmuutostoimet ovat kaikkea. Ne ovat globaaleja, kansainvälisiä, kansallisia, kunnallisia ja jokaisen kuluttajan henkilökohtaisia. Tarvitaan vahvaa yhteistä suuntaa, yhteisiä tavoitteita ja yhteinen tulkinta toimista, joilla nämä saavutetaan. Eurooppa voi yhdessä näyttää suuntaa mm. fossiilisen kuluttamisen rajoittamisessa ja haitallisesta kertakäyttökuluttamisesta pois siirtymisessä kohti kestävää ja reilua kasvua.

2. Yhteinen suunta tarkoittaa minulle myös eurooppalaisten perusarvojen kuten demokratian, vapauden  ja rauhan sekä ihmisoikeuksien puolustamista. Mielestäni olisi nyt tarpeen uusi hehkutus yhteisen Euroopan puolesta (kuten parikymmentä vuotta sitten) – olemme kai jo liian tottuneita ja pidämme kaikkea hyvää EU:n mukanaan tuomaa vakautta itsestäänselvyytenä.

Ei EU:ssa eikä Europarlamenttivaaleissa ole kyse maahanmuutosta – oikeasti. Kyse on enemmänkin hajaannusta haluavien voimien noususta – nationalismista, tasa-arvon rajoittamisesta ja autoritäärisyyden ihannoinnista. En halua Eurooppaa, jossa nämä uhat nousevat yhtään enempää. Sellainen Eurooppa ei anna ihmisille, se ottaa pois ja sulkee mahdollisuuksia.

3. Sen sijaan haluan Euroopan, jossa arvostetaan vapautta, yhteistyötä ja vakautta.

Vapaa liikkuvuus ja rauhan ja vakauden edistäminen ovat unionin ydinajatuksena.

Toivon kovasti, että tulevaisuudessakin EU tarjoaa mahdollisuuksia esimerkiksi opiskella eri maissa, hyväksilukea, työskennellä, matkustaa, yrittää.

EU:n pitää puolustaa aina kansanvaltaa, kansalaisten hyvinvointia yhdenvertaisesti ja tutkittuun tietoon nojaavalla päätöksenteolla.

Demokratiaa vaalimalla, valitsemalla oikeanlaisen meppiehdokkaan, äänestämällä, minä aion tehdä ainakin omalta osaltani sen mitä pystyn näille edellä mainituille asioille.

Millä rahalla pyrin eduskuntaan

Tein 1.4. vaalirahoitukseni ennakkoilmoituksen. Siihen voi tutustua täältä.

Luvut ovat vielä arvioita, sillä paljon laskuja on vielä tätä kirjoittaessani saapumatta. Pääpiirteet ovat kuitenkin selvillä.

Kuten ilmoituksestani näkyy minulla ei ole ollut käyttää saman verran rahaa kuin keskimääräisesti läpimenneet ehdokkaat käyttävät.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskimääräinen vaalibudjetti oli 11 500 euroa, mutta läpimenneillä se oli keskimäärin yli 38 000 e.

Minun budjettini on noin 4 500 euroa. Siitä yksityisten tukijoiden lahjoituksia on n. 330 euroa ja varainhankintaa esim. osallistumislippuja myymällä omiin tapahtumiini sekä pienimuotoista varainhankintaa noin 200 euroa (olemme mm. pitäneet kirppistä, järjestäneet isänpäiväbrunssin ja yhden seminaarin).

Olen jokaisesta lahjoitetusta eurosta todella kiitollinen niille yksityishenkilöille, jotka ovat halunneet tukea minua. Olen myös saanut sykähdyttäviä viestejä lahjoitusten mukana. Ne merkitsevät oikeastaan enemmän kuin eurot (joskin eurot tai niiden vähäisyys suunnitelmiin nähden ovat saaneet minut välillä huolestuneeksi).

Ylöjärven vihreiden kunnallisjärjestön antama lahjoitus kampanjalleni on 3 000 e.

Ylöjärven vihreiden tulot muodostuvat toimielimien edustajien kokouspalkastaan maksamista puolueveroista sekä osuus jäsenmaksuista. Mikään muu taho ei anna rahaa Ylöjärven vihreille. Kunnallisjärjestö on riippumaton toimija.

Tämä lahjoitus on suuri tuki ja apu. Minun kampanjani on samalla Ylöjärven vihreiden kampanja. Enemmän kuin raha, merkitsee kuitenkin paikallisilta vihreiltä saamani tuki tekojen tasolla. Timanttinen ydinporukka, joka ei säästele vihreän sanoman eteenpäin viemisessä.

Tampereen seudun vihreät naiset, Tasvina puolestaan tukee minua 40 eurolla lehtimainoksen kuluissa.

Olen erittäin sitoutunut vihreään politiikkaan ja toimin aktiivisesta kotikaupungissa ja Pirkanmaalla vihreiden hyväksi, mutta kampanjointiin minulla ei ole varaa sijoittaa omaa rahaa tämän enempää, omaa rahaa kuluu noin 1 000 euroa. Toki myös aikaresurssit ovat niukat ruuhkavuosielämän keskellä.

Lapsiperheen arjen pitää hoitua, pitää hoitaa asuntolaina ja laskut. Politiikassa aktiivisesti vain pari vuotta mukana olleena, ja eduskuntavaaliehdokkuuteen hieman yllättäen hakeutuneena en ole tällaiseen tarkoitukseen myöskään voinut säästää etukäteen. En myöskään periaatteellisista syistä ota pankkilainaa. Suurituloinen voi toki ottaa lainan pienemmällä riskillä kuin vaikka pienituloinen kampanjoija. Tämä asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan heti lähtöviivalla.

Hyvin suuri periaatteellinen asia minulle on pitäytyä erossa muunlaisesta vaalirahasta. En ole enkä myöskään tule pyytämään (enkä vastaanottamaan) tukea miltään yritykseltä, etujärjestöltä tai muultakaan vaikuttajataholta. Poliitikkona haluan säilyttää riippumattomuuteni. Tämä on todella tärkeää minulle.

Vähäisestä korruptiosta maineikas Suomi hieman tahraantuu kun tarkastellaan, miten ja ketkä pääsevät kansaa yleensä edustamaan. Koska ehdokkaan valintaan vaikuttaa suuresti kampanjabudjetti, antaa se tilaa lobbaamiselle ja korruptiolle. Saatu vaalirahoitus on harvoin pyyteetöntä. Tukijajärjestöllä on agenda, jota ehdokkaan tulee edistää. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

”Jos demokraattiset vaalit voitetaan rahalla, on syytä kysyä kuinka demokraattiset ne vaalit oikeastaan ovat. Ei ole nimittäin aivan sama, paljonko yksi ääni maksaa, sillä kansalaiset eivät ole taloudellisesti samalla viivalla.” Taneli Hämäläinen

Muistissa on yhä 2008 alkaneet vaalirahakohut sekä ehdotus kampanjabudjetin katosta. Avoimuus on lisääntynyt, mutta ennakkoäänestyksen alettua 3.4. on hämmästyttävän harva ehdokas tehnyt ennakkoilmoitusta vaalirahastaan, joka olisi äänestäjälle mielestäni todella tärkeä tieto.

Mielestäni on siis aivan ok käyttää vaaleihin rahaa. On kuitenkin ikävää, että kansaa edustaa yksinomaan joukko suurituloisia.

On vaarallista ja demokratialle haitaksi, jos kynnys politiikkaan ja ehdokkaaksi ryhtymiseksi on taloudellisista syistä liian korkea esimerkiksi nuorille. Tai se, että budjeteissa näkyy politiikan sukupuolittuminen. ”Vertailtaessa naisten ja miesten henkilökohtaisia vaalibudjetteja ja heidän saamaansa tukea, on selvää, että miesehdokkaat saavat enemmän vaalirahaa kuin naisehdokkaat. Miesehdokkaiden vaalirahapussi oli viime vaaleissa keskimäärin viidenneksen paksumpi kuin naisilla.”(https://yle.fi/uutiset/3-10550890)

”Kukaan ei voi ostaa paikkaa eduskunnassa, mutta läpimenoon vaaditaan yleensä keskimääräistä selvästi suurempi budjetti.

– Rahan vaikutuksen voi huomata jo istuvaa eduskuntaa katsomalla. Sinne nousee selvästi keskituloista varakkaampaa väkeä.”

Erkka Railo

Minulla on ollut alusta asti timanttinen kampanja. Tässä on niin paljon lämpöä, välittämistä ja hyvää henkeä, että alusta asti täysin voittajaolo. Huippuväkeä mukana täydellä sydämellä. Olemme kiertäneet Pirkanmaalla ja järjestäneet hienoja tapahtumia. Nyt on loppukirin paikka ja yhä kampanja jaksaa.

Hyvää loppukiriä kaikille!

Lähteet:

Yle: Kilpajuoksu Arkadianmäelle maksaa monille eduskuntavaaliehdokkaille kymmeniä tuhansia euroja – ”Vaimo kysyi, enkö vaihtaisi mieluummin autoa”  (15.12.2018)

City: VAALIRAHAILMOITUS: LIIAN KÖYHÄ KANSANEDUSTAJAKSI – Taneli Hämäläinen (14.4.2015)

YLE: ”MOT selvitti piiloon jäävää vaalitukea: Etujärjestöiltä yli 100 000 euroa kolmen suurimman puolueen kärkipoliitikoille, osa ay-järjestöistä maksaa palkkaa vaalityöstä”

UutisOivan vaaligallup, osa 1

Vastaukseni UutisOiva-lehden vaaligallupiin:

1. Millainen kokemus sinulla on politiikasta?

2. Mitä asioita arvostat eniten suomalaisessa yhteiskunnassa?

3. Mitä asioita haluaisit tulevalla vaalikaudella viedä eteenpäin?

1.      Toimin Ylöjärven kaupunginvaltuutettuna ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana. Minulla on kokemusta myös poliittisesta järjestötoiminnasta. Politiikka on minulle keino rakentaa parempaa maailmaa demokraattisesti ja moniäänisesti. Kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä, ja silti tehdään yhteistyötä parhaalla mahdollisella tavalla. Pitää sanoa mielipiteensä ja puolustaa sitä sekä kuunnella aidosti muita.

2.      Suomalaisen yhteiskunnan suurin vahvuus on tasa-arvon ja osaamisen huikea kasvutarina itsenäisyyden alkuajoista lähtien. Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen ja rehellisyyteen. Meillä on läheinen luontosuhde ja halu auttaa heikompaa.

3.    Minulle tärkeimmät asiat, joihin politiikalla voi vaikuttaa ja joihin myös pitäisi vaikuttaa on eriarvoistumisen pysäyttäminen ja vähentäminen. 
Tähän esimerkkinä on kaikkein pienituloisimpien tukeminen, sosiaaliturvauudistus vihreiden mallin mukaisesti perustulon suuntaan: yhden luukun periaate ja kannustava eikä kyykyttävä yhteiskunnan tuki. Sukupuolten tasa-arvoa edistävät uudistukset (mm. perhevapaauudistus) pitää myös viedä eteenpäin. Erityisen tärkeää on lasten ja nuorten yhdenvertaisuus, samanlaiset mahdollisuudet kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja kukoistaa. Koulutus on tässä aivan avainasemassa. Tämä taas vaatii varhaiskasvatukseen ja koulutukseen ja osaamiseen satsaamista. Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja sellaiset päätökset, joilla edetään kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, jotta maapallolla olisi hyvät edellytykset elää myös tulevaisuudessa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesistöjen suojelu ovat myös minulle tärkeitä teemoja.

Paikallispaneeli Valossa

Vaalikampanjamerkintöjä:

Tuttu paikka oppilaitospaneelilla, mutta olin äänessä hyvin eri roolissa kuin yleensä.
Lukiomme opiskelijoista koostunut joukko organisoi eduskuntavaalipaneeliin, ja minä sain kutsun vihreiden edustajana ja eduskuntavaaliehdokkaana.
Käsitin, että opiskelijoilta oli kerätty kysymyksiä etukäteen. Paneelin osallistujia oli seitsemästä puolueesta ja vastausaika oli siksi tiukkaan rajattua.

Luonnollisesti alkuun puhututti #ilmasto. Yllättäen paneelin kysymys käsitteli aihetta työllisyyden näkökulmasta:
ovatko ilmastonmuutos ja työllisyys toisensa poissulkevia?
Itse ajattelen niin, että ilmastonmuutos on suurin, kaikkia hallinnon ja politiikan aloja, koko maailmaa ja sen jokaista kolkkaa ja asukasta koskettava
katastrofi, jota ei voi pysäyttää maiden tai maakuntien rajoille. Sen vuoksi kaikki muut kysymykset ovat ilmastopolitiikalle alisteisia.

Kaikki mahdolliset päästövähennyskeinot ja toimet tulee ottaa huomioon, ja tämän lisäksi huomioida hiilinielujen kasvattaminen ja niistä huolehtiminen.
Työllisyyskysymys ja ilmasto myös oleellisesti liittyvät toisiinsa teknologian ja osaamisen kautta. Suomessa on potentiaalia olla vielä kokoaan suurempi toimija ja johtaja
cleantech-sektorilla ja myös viedä osaamistamme muiden kansakuntien avuksi. Korkeakoulujen autonomian lisääminen, perusrahoituksen lisääminen ja tutkimuksen pitkäjänteisyyden
tukeminen (kuitenkin ilman poliittista tai taloudellista ohjausta) ovat avain osaamisen kasvattamiseen.
Yliopistoja on edesmenneen hallituksen kaudella kurittettu rankasti.
Tällainen yhtälö ei tue osaamisen huipulle viemistä lainkaan. Haluan kuitenkin korostaa, että ilmastonmuutoksen hidastaminen ei ole tärkeää, siksi että SUomi siitä hyötyy. Vaan siksi että se on oikein
ihmiskunnan tulevaisuuden vuoksi.

Seuraavaksi paneelissa keskustelua herätettiin monen nuoren lempiteemalla #verotus.
Jotkut yleisössäkin olleista ovat maksaneet veroja ja varmasti useat monesti pohtineet koulussa ja koulun ulkopuolella, mitä kaikkea verotuloilla rahoitetaan.

Ensinnäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että verotuksen pitää olla oikeudenmukaista, ohjaavaa, työn tekemiseen kannustavaa ja sellaisella tasolla, että se
mahdollistaa yhdenvertaiset hyvinvointipalvelut kaikille.
Ansiotulon verotusta ei pidä nostaa, mutta pääomaverotusta voidaan korottaa. Lähtökohta mielipiteelleni on se,
että ne jotka omistavat paljon, myös maksavat suhteessa enemmän veroja. Koska he pystyvät.

Kiinteistöverotus ja perintövero ovat myös tehokkaita ja oikeudenmukaisia verolajeja, myös usean ekonomistin mukaan. Verovälttely esimerkiksi kiinteistöveron suhteen on hankalaa.
Tottakai myös kulutus- ja haittaveroja tulee miettiä uudestaan. Ilmastolle tai ympäristölle epäsuotuisia kulutushyödykkeitä tulee verottaa enemmän kuin ilmastolle suotuisampaa kuluttamista. Esimerkiksi
lihatuotteet ovat ongelma ilmastonmuutoksen ja vesistöjen kannalta, ja siksi niiden verotus tulee olla korkeampaa kuin ekologisesti tuotetun kasvisruuan.
Verotusta tulee tottakai tarkastella kokonaisuutena. Mitä nostetaan ja mitä ei.

Kolmas aihepiiri oli #työllisyys ja miten työllisyysaste nousuun. Mun top 5 keinoa:
– koulutus (2.asteen tutkinto jokaiselle, korkea-asteen tutkintoihin joustoa)
– työelämän tasa-arvo ja naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla (olen aiheesta kirjoittanut aiemmin ja tästä on tulossa vielä lisää settiä)
– perustulomalli
– pienyrittäjyyden tukeminen
– maahanmuutto ja tarveharkinnan poistaminen ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseksi

Kaksi #koulutus’kysymystä koski toisen asteen maksuttomuutta sekä yleisöstä esitetty kysymys siitä, miten koulutusta tulisi kehittää.
Toisen asteen maksuttomuus olisi tärkeä kehitysaskel; takaisi eri taustoista tuleville opiskelijoille tasapuoliset mahdollisuudet hankkia tutkinto – oli se sitten lukio- tai ammatillinen tutkinto.
Syrjäytymisen ja koulupudokkuuden hinta on liian kova jättää tämä nuorten yhteishanketta viemättä eteenpäin.
Miten sitten koulutusta pitäisi kehittää: pitäisi aloittaa pienistä. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentäminen ja kaikkien lasten yhdenvertaisen oikeuden palauttaminen täyteen päivähoitoon.
Peruskoulujen ja peruskoulutuksen tasa-arvon lisääminen puolestaa takaisi sen, että kaikilla olisi riittävät taidot jatkaa toiselle asteelle. Tässä mielessä toimivinta olisi erityisesti
erityisen tuen tarpeen resurssit ja ns positiivisen diskriminaation mahdollistama rahoituksen ja resurssien erityiskohdentaminen sinne, missä on tarvetta suurimmin.
Toki tällaisin päätöksin helpotettaisiin myös peruskoulujen ryhmäkokoja.

Tämän lisäksi mielestäni pitäisi vähän uudistaa: opetussuunnitelman sisältöjä erityisesti toisella asteella karsia, joustavuuden sekä erilaisten menetelmien, näyttöjen ja arviointitapojen kehittäminen ja käyttöönotto (myös opettajien täydennyskoulutusresurssit huomioiden!). Korkea-asteelle opiskelemaan pääsemiseen pitäisi olla erilaisia väyliä ja myös korkea-asteen tutkintojen pitäisi olla nykyistä paljon joustavampia vaatimuksiltaan.

Instagramissa voi kysyä lisää. Myös facebookiini voi kirjoittaa kysymyksiä. Vastaan varmasti mutta todennäköisesti viiveellä. Anteeksi. Näissä ruuhkavuosissa on välillä tällaista.
#eduskuntavaalit #ehdokas #paneeli #jennikiiskinen2019 #vihreäävaloa #pirkanmaa #vihreät #ylöjärvi #näytäluontosi #äänestä #ilmastovaalit #ympäristövaalit #koulutusvaalit